IRC-Galleria

Kyllä kun takertuu pikku asiaan niin siitä tulee vain paha mieli.. Kaikille niille jotka lukevat päiväkirjaani ja juuri tälle päivälle kirjoitettua tekstiä neuvoksi: Älkää koskaan ajatelko mitä teette!

Olisin itsekkin ollut jo monessa paikassa tutustunut moniin ihmisiin ja montaa kokemusta rikkaampi, jos olisin älynnyt tämän vuosia sitten :'( kun ajattelee tehdä jotain ja se on mielestään hyväkin idea.. mutta kun asiaa tarkastelee lähempää, huomaa että voisi ehkä nolata itsensä eikä enää uskallakkaan tehdä sitä mikä oli aikomuksena... älkää siis aikailko vaan tarttukaa tilaisuuteen ja antakaa palaa! Sulkekaa silmänne ja hypätkää tuntemattomaan! levittäkää siipenne ja lentäkää vaikka se olisikin ensimmäinen kertanne...

Jälleen päivä muiden joukossa. Miksi asiasta kannattaisi välittää.. miksi kaiken täytyy olla niin vaikeaa? miksi pitäisi pyytää anteeksi olemassa oloaan
Miksi tunteet on keksitty? miksi ei voi vaan antaa mennä? joko jatkaa elämää tai olla jatkamatta.. Miksi ei voi vain olla? mikä pitää meidät kiinni tässä päivässä? ja miksi? miksi ei voisi uskaltaa hypätä koskeen ja jättäytyä virran vietäväksi? miksi ei voi lähteä lentoon ja palata muutaman vuoden päästä katsomaan tilannetta uudestaa..

Olipa kerran poika, joka oli luonteeltaan hyvin kärsimätön ja
>riitaisa. Eräänä päivänä hänen isänsä antoi hänelle pussillisen
nauloja
>ja käski hänen naulata niistä yhden puutarhan aitaan joka kerta
>riideltyään jonkun kanssa. Ensimmäisenä päivänä poika naulasi aitaan
37
>naulaa. Seuraavien viikkojen aikana tarkkailtuaan itseään, aitaan
>naulattujen naulojen määrä väheni päivä päivältä. Poika huomasi,
että
>oli helpompi kontrolloida käytöstään kuin hakata nauloja aitaan.
>Viimein tuli päivä, jolloin poika ei naulannut aitaan yhtään naulaa.
>Niinpä hän meni isänsä luo kertomaan tälle ilouutisen. Isä kehotti
>poikaansa kiskomaan aidasta yhden naulan jokaista sellaista päivää
>kohti, jolloin hän ei ollut riidellyt kenenkään kanssa. Päivät
kuluivat
>ja viimein poika saattoi mennä kertomaan isälleen, ettei aidassa
ollut
>enää yhtään naulaa. Isä seurasi poikaansa aidan luo ja sanoi tälle:
>Poikani, olet käyttäytynyt oikein hyvin, mutta katso nyt tuota aitaa
ja
>siinä olevia koloja. Aita ei ole enää samanlainen kuin ennen. Kun
>riitelet jonkun kanssa ja sanot hänelle pahasti, jätät tällaisen
>haavan. Voit iskeä puukon toiseen ihmiseen ja vetää sen sitten pois,
>mutta jäljelle jää aina haava. Vaikka pyytäisit anteeksi kuinka
monta
>kertaa tahansa, haava on ja pysyy. Sanallinen loukkaus tekee pahaa
>samalla lailla kuin fyysinenkin. Ystävät ovat harvinaisia jalokiviä.
He
>saavat sinut nauramaan ja kun tarvitset heitä, tukevat sinua ja
avaavat
>sinulle sydämensä. Näytä ystävillesi, kuinka paljon he sinulle
>merkitsevät.
>