taasko mä tein väärin ja sun on pakko kostaa.
ehkä pakosta mä elän renttuelämääni,
käännä emmä selkääni, koska pelkään niin,
että joku lyö taas veitsen tai puukon,
emmä oo nii uhkarohkee, vaik sain käärmeeltä
suukon.
Tein mitä tahdoin, ja tahdoin hymyillä,
kun maapallo itkee, ni ei auta onnen lymyillä.
Jonku pakko nostaa hymy suupieleen,
mä virnuilen teille vaikka tilaisuus pieleen meni
taas, ja mä luisun taas paskaan, ei yhteiskunta
tullut vaan se asettui vastaan
