IRC-Galleria

nyt mä en ainakaan usko mun unelmiin pätkääkään. Miks ihmees menin tutustuun suhun?

Miks luulen, että mun elämä ois joskus sellasta, mistä oon aina haaveillu? Haaveet on näköjään vain haaveita, sua en silti voi unohtaa, vaikka sua en näkis enää koskaan, muutaku netin välityksellä. On vaikeeta sua unohtaa, unelmani on täynnä meidän yhteisestä polusta, mutta se olenkin vain minä, joka siitä haaveilen, et sinä, eikä me yhdessä. Jos vain uskaltaisin kertoa, mitä ajattelen susta, ehkä kaikki ois helpompaa. Ainakin saisin tietää, mitä sä ajattelet.