IRC-Galleria

Kädessä on melkein kyynärpäästä ranteeseen ulottuva mustelma. Se on komee. Ja edelleen käsi on turvonnu aika paljon. Nyt se turvotus on vaan levinny koko käteen, eikä oo enää tos kyynärpään kohdalla. Vasemmassa reidessä on myös ihan kunnon kokonen mustelma. Samoin rintakehässä. Leuka on saanu kans tällin. Ja suihkussa tulin siihen tulokseen, et ilmeisesti otsassakin on kuhmu. Mainiota. Vasen keskisormi on kans epäkunnossa, joku hermojuttu puristuksissa varmaan ton turvotuksen takia.

Voisin vaikka masentua. Joka paikkaa kolottaa. Just toi oikee käsi parani ja heti meni toinen. En mä tiedä. Voi saatana. Kelasin eilen koko tapahtumaa ja tajusin miten pahasti olis voinu käydä. Ois voinu tulla jotain sisäsii verenvuotoja tai luita murtua. Kaiken lisäks olin tallilla yk-sin. Ja just tolla ainoolla kerralla mulla sattu olemaan puhelinkin autossa, koska oli päällä sellanen takki, jossa ei oo vetskarillisia taskuja. Jos ois oikeen pahasti käyny, niin sille tielle oisin varmaan jääny. Ei kukaan ois mua osannu odottaa kotiin tiettyyn aikaan tai mitään. Enkä ois päässy kenellekään edes soittamaan. Kammottavaa. Onneks selvisin lihasruhjeilla ja mustelmilla. Iski siinä sellanen paniikki kyllä, että itkin varmaan puol tuntia putkeen yksin siellä, kun odotin, että mua tullaan hakemaan. Käteen sattu jumalattomasti, se oli ihan hirveen näkönen, enkä tienny mikä siinä oli. Ja ilmatkin siinä hötäkässä tuli niin voimalla pihalle, että haukoin henkeä siinä maassa pitkän tovin ennen ku sit alko helpottaa. Se oli tosi pelottavaa, koska se tilanne kesti niin kauan. Luulin, et jotain on oikeesti menny silleen rikki, että en saa kunnolla henkeä. Ja hevonenki siinä karkas ja tuli huoli siitäkin, et mitä mä sen kanssa sit teen ja miten saan sen kiinni. Se oli ehkä inhottavin tilanne tähän astisen elämäni aikana. En halua kokea uudestaan.

En menny tänään edes kouluun. Ajattelin, et on parempi ottaa rauhassa kotona. Huomenna vois skarpata. Oon syöny vaan Burana kuussatasia ja lojunu joka puolella. Nukuin yön huonosti, ku en uskaltanu kauheesti kääntyillä. Rintakehässä sellanen olo, et ois lujaa kaatunu mahalleen ja mahallaan olo ei tuntunu kovin kaksiselta. Oon sit selällään köllötelly kaks päivää ja se alkaa nyt kans tuntua jo melko ikävältä. Ehkä parempi mennä kouluun, niin tulee enemmän edes istuttua. Saan pelästytettyä pojatki tällä kädessä olevalla mustelmalla.

Emmä tiä. Ei mua vaan huvita. On niin kova ikävä sitä poikaakin. Ens viikolla ois mahdollisuus ehkä nähdä, mutta en mä tiedä vielä onnistuuko se ja jos onnistuu, niin mitä tapahtuu. Tää on vaikeeta muutenkin, olla niin kaukana. Ja nyt harmittaa kaikki kaks kertaa enemmän, kun on muutenki kurja olo. Sellanen fiilis, että monen tunnin mittanen hali ei olis pahitteeks. Mutta se, jota haluaisin eniten halia, on kaukana.

Meenpä tästä synkistelemästä. Pitää vähän ryhdistäytyä.