IRC-Galleria

KESÄ 2009 alkaa olla jo lopuillaan, kerro yksi tai useampi muisto kanssani !
Ja sen jälkeen kopioi tämä omaan päiväkirjaasi katsoaksesi kesän parhaat muistot.

Pystytkö lukemaan tämän?
Vain Jotkut pystyvät

tätä on hanlka lukae koksa kijraiemt on eri pakioissa.
mtuta tätä ei voi lueka jos aklu ja lpopu kijraimet ei ole okielila paiokilla.
jos sinä oelt yksi niitsä joka psytyy luekmaan tämän vaiavtta niin liäsä tämä
omaan päviäkijraan
kiiots

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

>'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

Naisjoukko lähti lomamatkalle ja huomasi lomakohteessaan hotellin, jonka ovessa luki:”vain naisille”.

Koska mimmit olivat matkassa ilman miesystäviään, päättivät he katsoa mistä oli kysymys. Komean oloinen portieri selitti asian näin: ”Hotellissa on viisi kerrosta. Kiivetkää ylös kerros kerrallaan ja kun löydätte etsimänne,jääkää sinne. Asia on helppo päättää, sillä joka kerroksessa on selittävä kyltti mitä kerroksesta löytyy. Ainoa sääntö on, että jos lähdette pois kerroksesta, sinne ei voi enää palata.”

Naiset pitivät pikapalaverin ja päättivät tutustua paikkaan. Ensimmäisessä kerroksessa oli kyltti jossa luki: ”Kaikki miehet täällä ovat surkeita rakastajia, mutta herkkiä ja miellyttäviä persoonia”. Naiset nauroivat ja siirtyivät kohti kakkoskerrosta. Siellä sanottiin: ”Kaikki miehet täällä ovat mahtavia rakastajia, mutta he kohtelevat naisia huonosti.”Tämäkään ei naisille kelvannut, joten he jatkoivat ylöspäin.

Kolmosessa luki:”Kaikki miehet täällä ovat mahtavia rakastajia ja he ymmärtävät naisen tarpeita.” Aika hyvä jo, mutta kerroksia oli vielä kaksi jäljellä.

Neloskerroksen kyltti oli täydellinen: ”Kaikki miehet täällä ovat täydellisiä keholtaan, ottavat huomioon naisen tarpeet, ovat täydellisiä rakastajia sekä vielä sinkkuja, rikkaita ja heteroita.” Naiset näyttivät tyytyväisiltä, mutta ajattelivat kuitenkin vielä katsoa, mitä viitoskerroksella olisi tarjottavanaan.

Sinne päästyään he näkivät kyltin,jossa luki:”Täällä ei ole lainkaan miehiä.Tämä kerros rakennettiin vain todistukseksi siitä,että naisia on kertakaikkiaan mahdotonta miellyttää.”

Espanjalaista miestä vastaan tuli rullatuolissa oleva mies.

Espanjalainen huusi: "Ai caramba!"

Tuomas Tapani Karhu
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
V
= Tuomasta pani karhu!

Jos katselet kerran kuviani, niin kerrohan samalla mikä kuvistani on mieleisin!
linkkaa kuvan osoite ja pasteta se tähän ja kopioi tämä sitten omaan
päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvastasi muut pitävät eniten.
tämä on tarkoitettu kaikille, ei vain kavereilleni !

Mäntä = ööööööööööööö ;D varmaaa joku pillu nimel korvike? XDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDddddd

Kampiakseli = hmmm ;d seon varmaa joku ihme mittari jossai vekottimes ;D?

Pakosarja = seon se sarja mikä tulee teeveest !!! Se pako!

Emolevy = SEON KONEESSA SEMMONE JUTTU!

Diffuusori = joku pallisyöpä varmaa :D

Rosteri = joku nakkikioski? =D

Gillette = seon joku parran ajoo liittyvä varmaa ;D

Tulppa = no eikseoo mopos jok jutsska .D

Kengurubensiini = se on jotai bensaa mikä saa jonku vehkeen menee meganopee :D

Tuplapotti = joku pelikonees et voit voittaa tuplasti enemmä euroii :DDD

Sorvi = hmm.. :D tota sorvi se on varmaa jotai liukaste ainetta?=D

Derbi = eikseoo joku mopon merkki tai jtn :o :D

Laakeri = seon joku miä oon kuulu ton ! se liittyy salee jotenkiu autoon tai mopoon : d

ps. NennaSaurus ♥ :

---

)