IRC-Galleria

Tänä salakavalan lämpimänä ja valoisan aurinkoisena, mutta ah, silti niin ikävän- ja kaihontäytteisenä kesäpäivänä on ymmärrykseeni hiipinyt uusi universumi. Ja se teki sen kuin saalistusmatkallaan oleva bengalintiikeri, joka kuitenkin liikkuu itselleen täysin uudessa viidakossa: ympäristö, jonka elementit näyttävät tutuilta, onkin vieras.

Auringon ahnaat säteet, jotka tunkeutuvat sälekaihtimieni läpi, luovat kasvoilleni valaistuksen, joka kuin sattumalta kuvastaa sitä sisäistä nirvanaa, jonka olen Siddharta Gautaman lailla kokenut. Mieleni ei kuitenkaan saanut rauhaa. Päinvastoin. Kuin mustarastaat aamunkoitossa nähneenä viikinkinä olen minäkin vastaanottanut raskauttavaa informaatiota. Oloni on kuin 11-vuotissyntymäpäivieni jälkeisenä aamuna, kun tajusin, että kutsukirjettä Tylypahkaan ei ehkä tulekaan.

Tänään olen tajunnut elämän olevan kuin paksu kirja: toisilla se lojuu koskemattomana ja pölyttyneenä kirjahyllyssä, kun taas toiset ovat ahmineet sitä nopeasti, kunnes ovat havahtuneet siihen, että jäljellä on enää muutama sivu. Kuten ehkä jotkut teistä, jotka ovat sen virheen menneet tekemään, että olette lisänneet minut kaverilistoillenne täällä Ircissä, olette huomanneet: etusivulle on ilmestynyt nimi ja päivämäärä. Eikä se nimi ole kenen tahansa nimi. Se on minun nimeni, joka minulle kastamistilaisuudessa vuosia ja nakkeja sitten annettiin.

Lapsuus on kuin keksi: herkullinen ja viaton. Pian sammuu lapsuuden viaton liekki minunkin silmissäni. Lapsuuteni ja viattomuuteni riistetään minulta kuin Herkules-lapsi vanhempiensa Zeuksen ja Heran jumalkehdosta (Disney-versio). Seuraavaksi aion hieman nostalgisoida ja listata muutamia asioita, joita ikävöin lapsuudessani:
Pallomeri. Pokemonkortit, lätkäkortit ja gogot. Se, että Lintsin laitteissa oli oikeasti hauskaa. Crash Bandicootit. Pihasähly. Se, että äiti piti mut muodin huipulla. Batman ja Spiderman. Hiekkalaatikon hiekka maistui hyvältä. Sai mennä uimahallissa naisten puolelle ja ajaa pyörää appareilla. Ja monta muuta asiaa, joita en tähän jaksa (kehtaa) listata!

Lähtiessäni purjehtimaan elämän vierailla vesillä, toivon myötätuulen puhaltavan purjeisiin sekä perämiehien olevan kilttejä ja hellävaraisia, sillä nyt on aika kääntää veneen nokka kohti tuntematonta.

Tämän surumielisen ja ahdistavan merkinnän päätteeksi halusin vielä mainita tissit.