IRC-Galleria

sitä tuli kuitenkin tuossa kovassa mylläkässä täytettyä 18, vaikka autokoulu ja kouluhommat painoivatkin laukussa. perjantaina oli siis inssi (ajokoe). olin tietenkin melko hermostunut, ja peruutuksen Lidlin pihassa menivät päin mäntyä - mutta onneksi eivät ihan kirjaimellisesti kumminkaan. niinhän siinä kävi, että inssi meni läpi, mistä seurasi kavereiden kanssa ajelua aina myöhään yöhön asti. :D itseasiassa, yöllä on kaikista parasta harjoitella, koska silloin ei ole liikennettä juuri yhtään, joten uuden kuskin pikku möhläykset (mm. vilkuttaminen päinvastaiseen suuntaan) eivät välttämättä ole niin kohtalokkaita.

sain paljon ihania lahjoja! eikö muuten näytä ihan 18-vuotta täyttäneen lahjasaaliilta! :D mistä johtuu muuten, että melkein jokaisessa kortissa on pinkkiä?!

lauantaina suuntasimme sitten tanssimaan jyväskylän kharmaan. mahtavaahan se oli, kuin mikä! mekon löysin kirppikseltä kahdellakympillä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä...

ja sitten vielä! edellinen arvonta saatiin onnellisesti suoritettua, kun jo seuraava ryöppyää päälle! tällä kertaa arvon teille Lumene NC -peitekynän, joka esiintyy myös seuraavassa Chubby Eyeliner - tutorialissa (by Millabella). tälläkertaa pyydän teitä laittamaan kommentin tähän postaukseen, sähkäriä ei tarvita. ilmaiskaa myös intonne osallistua arvontaan laittamalla <3 heti tekstin alkuun ;) kommentin sisältöä en katso, se voi olla niin ruusua kuin risuakin.

Chubbystä on kyselty sen verran, että halusin laittaa teille tämmöisen. tämä minitutorial on kuitenkin tehty aivan oman osaamiseni pohjalta. haluan vielä muistuttaa, että kaikilla on oma tyylinsä, eikä oikotietä onneen ole; loppujen lopuksi rajaamisen oppii vain ottamalla linerin käteen!

~Millabella

olen aina, siis ihan joka kerta, onnistunut hämmentämään ihmisiä, kun multa on kysytty, mitä musiikkia kuuntelen. luultavasti myös monien teidänkin karvat nousevat pystyyn kertoessani ikuisen lempparibändini olevan Tokio Hotel.

mutta ilman sitä porukkaa mun tyylini ei ikinä olisi sitä, mitä se nyt on. kolme vuotta sitten mä hurahdin niihin, erityisesti laulajaan, Bill Kaulitziin, ja samalla mun tyyli alkoi oikeasti kehittyä - jos sitä edes voi sanoa sanalla kehitys.

tykkään oudoista jutuista, mutta siinä on jotain hyvääkin.
Tokio Hotelin kautta uskon saaneeni itseluottamusta. en enää välittänyt, mitä muut ajattelee mun ulkonäöstä ja tyylistä - päin vastoin; mä halusin erottua.

mun tyylin, ja luultavasti myös Tokio Hotelin, koko touhun pointti on varmasti, ettei saa välitää mitä muut ajattelee. niin kauan kun sitä ei mieti, voi vapaasti kehittää tyyliään ihan mihin suuntaan tahansa. useimmiten tämä ensimmäinen suunta on puska, mutta eihän se haittaa. jälkeenpäin voi lohduttautua sillä ajatuksella, että "no, tykkäsin siitä ainakin sillon"

minä en ala ketään käännyttämään TH-faniksi, en todellakaan. itseasiassa musta on mahtavaa saada olla jollakin tavalla outo ja erilainen, eikä aina se massan mukana menijä.

älkää hyvät ihmiset pelätkö olla erilaisia! :) sillä voi olla hyvät seuraukset. joskus ihmisellä vaan olis hyvä olla voimaa näyttää just siltä miltä itse haluaa, ja sitä on ainakin Bill Kaulitz.

ps. kuinka monen karvat nousee pystyyn Tokio Hotelista? ;)

"You're entirely bonkers. But I'll tell you a secret. All the best people are"

(Alice in Wonderland)

~Millabella

arvatkaa kuka nörtti täyttää torstaina 18! :D kiirettä pitää, tässä on kaikenlaista bisnestä, mutta tälle blogille kaivan aikaa vaikka ruotsinläksyjen välistä ;)

olisin niin onnellinen, jos vaan saisin sen ajokortin perjantaina... pääsisin ajamaan eikä tarvis enää sitä panikoida. torstaina olis tarkotus mennä Jyväskylään hämmentämään liikennettä. suosittelisin kaikkia sielläpäin liikkuvia pysymään sisätiloissa/käyttämään kypärää liikenteessä.

sanotaan että kahdeksantoistavuotias on aikuinen. vielä kolmekin vuotta sitten abit tuntui niin ISOILTA. mutta karu totuus on paljastumassa; minä en ole edes iso! saatikka sitten aikuinen. missä vaiheessa ihmisestä edes tulee "aikuinen"?

suoritimme myös arvonnan rakkaan serkkuni kanssa rakkaasta alpakkapipostani, jonka ostin vuosi sitten perusta. eikö ole syötävä? ;) pommitan onnekasta voittajaa sähkärillä tänään.

~Millabella

kysyitte multa mistä saan inspiraation mun rytkyihin. siis asuihin. joskus (aika usein) käy niin, etten saa koko inspistä, ja sitten olen liemessä. yleensä kuitenkin sellainen tulee jostain, siis mun päästä. mutta jotteivat asiat olisi liian yksinkertaisia, niin täytyy sanoa, että vaikka asut keksinkin itse, niin tottakai mun kaikkiin valintoihin vaikuttaa moni muukin asia. seuraan melkoisen paljon muotiblogeja, joiden bloggaajat on varmasti vaikuttaneet mun tyyliin. idolit myös ilman muuta, ja muut julkkikset, satunnaiset kuvat netissä... kaikki.

mä imen ympäristöstä vaikutteita, myös ihan tavallisista ihmisistä. isommissa kaupungeissa/tapahtumissa mulla on tapana kytätä ihmisten vaatteita (:D), ja bongata siistejä asuja katukuvasta. pointti on siinä, että kun näen jossain siistin asun, se usein alkaa inspiroimaan. tällöin saattaa tulla semmonen NYT KEKKASIN -elämys ja säntään vaatekaappia kohti ja kaivan sieltä heti jonkun visioitani vastaavan tuotoksen - tai sitten iskee miksei mulla oo tollasia vaatteita -masis. riippuu päivästä.

joskus on myös semmosia aikoja, ettei oikeesti keksi mitään, ja vaikka keksiikin, niin mikään ei kelpaa. se on kamalaa. sillon ei auta muu kun kiskoa joku aikasemmin keksitty asu päälle, tai... mennä alasti. :D (no, sitä en kyllä ole oikeesti ajatellut kokeilla). silloin varsinkin menen nettiin, tai selaan jotain lehteä. sittenhän voi keksiä jotain tai kopsata kivan asun suoraan lehdestä/netistä tms.

myös muoti varmasti vaikuttaa mun valintoihin ja jokatapauksessa kaikkiin, jotka ostaa vaatteitaan suurimmilta kauppaketjuilta. mutta loppujenlopuksi muodista ei välttämättä tarvii tietää hölkäsen pöläystä.

!!! arvonta loppuu huomenna !!! vielä ehtii läiskästä sähkäriosotteen Black Roses -postaukseen ;D

I'm a little bit lost without you,

~Millabella

innostuin väsäämään taas vähän kynsiä. tästä löytyy myös kuvia, jos joku vaikka innostuu itsekin kokeilemaan.

ensin lakkasin erittäin vaaleanpunaisella (3, be happy) koko kynnen. annoin lakan kuivua, jonka jälkeen otin salaisen aseeni, eli maalarinteipin esille. laitoin maalarinteipinpalat vinosti kynnelle, sille korkeudelle, että kynnen tuleva vino valkoinen osa näyttää kivalta ja lakkasin ikäänkuin sapluunatekniikalla kynsien päät valkoisiksi (2, have fun). sitten vain teippi pois ja tadaa, valmis! seuraava! maalarinteippi on kuulkaa hieno keksintö, se auttaa niin ranskalaisessa manikyyrissä kuin muissakin tekemisessä. eikä edes maksa huikeita. pitää vain olla varma että mahdollisesti jo alla oleva aluslakka tms. on varmasti kuiva, ettei käy kaltoin.

annoin taas kuivua ja läiskäytin kerroksen 9, Live it up:ia valkoisen osan päälle. tätä lakkaa laitoin aikojen saatossa vielä toisen kerroksen.

lopuksi vielä liimasin kynsiliimalla erillisiä kynsille tarkoitettuja timantteja, jotka ostin Saksasta. ^^ voisin yrittää metsästää jostain oikein sellaisen kiekon, jossa olisi oikein PAALJON niitä hippusia. laitoin vielä päällislakan kiillottamaan kynsiä (1,base&top coat). sain joskus hyvältä kaveriltani, joka on oikea kynsimestari, hyvän vinkin lakata myös kynsien nurjat puolet ja aivan kärjet - lakka kestää pidempään ;)

kannattaa muuten varata paljon aikaa lakkaamiselle. käykää vaikka katsomassa telkkaria erityisesti viimeisien kerroksien välillä, niin lakkakerrokset ehtii kuivua. mitä enemmän kerroksia, sitä hitaammin ne kuivaa. nämä kynnet valmistuivat itsasiassa kahden päivän aikana, mutta se vain johtui siitä että olin hidas. eiköhän ne päivässäkin saa tehtyä. :)

laitoitte mulle kysymyksiä, jee! vastaan niihin lähipostauksissa, kun sopivat paremmin aiheeseen :)

Millabella

heräsin aamulla (yllätys) ja olin niin koomassa kun ikinä voi olla. mulla ei edes ollut mitään hajua, mitä aion kiskoa päälle. vedin uudet kukkalegginssit jalkaan ja farkkutunikan, mutten siltikään ollut varma, aionko lopulta edes pukea niitä. jotenkin ne sitten jäivät päälleni kun menin syömään. sitten laitoin vyön. seisoin jo lähdölläni peilin edessä ja muistin, että vessanlaatikossa on vielä juuri sopiva rusetti vyöhön. itseasiassa, siitä tuli ihan hyvä, vaikkakin oli aika spontaanisti koottu tyyli. mitäs tykkäätte? (:

haluan vielä pyytää teitä kyselemään, ihan mitä vaan! kysykääkysykääkysykää mikä askarruttaa! ootko miettinyt jonkun Lumene NC -tuotteen ostamista? minä kyllä kerron kokemuksia! oliko jossain joku kiva vaate, etkä tiedä mistä se on haettu? haluutteko tietää jotain muuta? haluatteko kuulla esim. 100 juttua musta tms.? kertokaa ihmeessä :)

ARVONTA ALKAA! minä aion arpoa tämän huulikiillon pois! teille, rakkaat ystävät! homma toimii näin yksinkertaisesti: vippaa tähän postaukseen kommentti, josta löytyy ainakin sähköpostiosoitteesi (yksärillä saa laittaa myös). teillä on viikko aikaa, eli ensi perjantaihin asti. sitten menä etsin jostakin ihanan onnettaren joka arpoo onnekkaan voittajan. lähetän ko. sähköpostiin sitten viestiä :) elikkä sähkäreitä vaan kehiin ja HUOM, sen on löydyttävä _tästä postauksesta_. good luck!!! ((arvottavaa huulikiiltoa ei siis ole avattu, tuo kappale on oma versioni samasta tuotteesta!))

If life's a highway, I want drive it all night long,

Millabella

arvatkaa mitä! TASAN kaksi viikkoa ja minä olen 18-vuotias! itseasiassa... yleensä ajatellaan, että 18:a odotetaan aina ihan kympillä, mutta itse tajusin jonain päivänä, että hitsit, tässähän on enää kuukausi synttäreihin. sain myös tietää, että vastoin olettamuksiani, mulla on myös inssi heti seuraavana päivänä! ja minä kun luulin, että saan ajokortin vasta myöhemmin! (tai no, mistäs sitä tietää, meneekö se inssi läpi)

tänään ajotunnilla ajellessani radiosta alkoi tulvimaan Adam Lambretin If I had you -biisiä, ja sanoin, että voi ei, ei ajaessa saisi tulla näin hyvää kappaletta. ties mitä tapahtuu. ajo-opettaja pistikin sitten volat kaakkoon sen kunniaksi :D siinä minä sitten ajelin musan pauhatessa ajotunnilla.

Ich spür die Sonne schön zu wissen, dass es sie noch gibt,

Millabella

Ps. Huomenna alkaa arvonta! ;)

oletteko ikinä kuulleet karkkikrapulasta? nyt olette, nimittäin minä koin sen oerjantaina. kävimme kaverini Merin ja Nellin kanssa tennispalatsissa katsomassa Sisko tahtoisin jäädä -leffa ja onnistuin jotenkin syömään niin paljon karkkia, että voin oikeasti pahoin seuraavana päivänä, mikä oli jo lähellä vaarantaa koko ankkarockiin menemisen. onneksi niin ei käynyt, vaan "krapulan" mennessä nopeasti ohi pääsin viettämän letkeän päivän ankkailemassa (:

kaikilla keikoilla oli suhteellisen kova meteli suurien ihmisjoukkojen ansiosta, mutta täytyy myöntää että The Baseballsin yleisö aiheutti suurimman osan mun korvien soimisesta vielä ankkarockin jälkeen. :D suurena saksa-fanina lämpesin muutenkin kovasti näille komistuksille.

Michael Monroeta onkin tullut nähtyä aikaisemminkin Tavastialla.

The Sounds!!! Vitsi, mikä meininki! Majan vaatteet olivat ihanat ja meno oli niin asiallinen, että löysin itseni lopulta neljännestä rivistä, vaikka alunperin asetuin "permannon" sivulle, tyyliin 60m päähän lavasta.

Sisko tahtoisin jäädä,

Millabella

meidän netti toimii taas, kuinka onnellista. ryntäsin vielä koneelle moikkaamaan teitä, ennenkuin suuntaan laukkuni (ja itseni) kohti helsinkiä. huomenna suunnittelin hämärässä mielessäni tekeväni pyhiinvaelluksen Helsingin uuteen Monkiin ja Weekdayhin. ajattelin myös katsastaa Hietalahden kirppiksen... tietääkö joku erityisen hyviä kirppareita Helsingissä?

mulla on tässä hieman pieni, kevyt paniikki päällä, koska tunnin päästä pitäisi lähteä... enkä ole päättänyt huomisen vaatteita. kaikenlisäksi opettajat yrittävät koulussa haudata mua koulutehtäviin, kiitos ylioppilaskirjoitusten... onneks oon sen verran pitkä, etten peity ihan heti... :D

ens viikolla kerron ankkakuulumiset, pistän arvonnan pystyyn ja nyt pyydän teitä laittamaan mulle KYSYMYKSIÄ. lupaan vastata siveellisiin kysymyksiin ;)

If I had you,

Millabella

Hei taas! kesäloma on ohi, ainakin minun osaltani. en muista, että kouluunmeno olisi ikinä ollut näin vastenmielistä. loma meni niin nopeasti; olin heinäkuun saksassa vaihto-oppilaana ja loma tuntu olevan ihan liian kesken... mutta eipä vaivuta kuitenkaan epätoivoon! onhan tässä viikonloput tanssittavana!

sunnuntaina olen menossa aika extemporelähdöllä ankkarockiin vantaalle! tulkaa moikkaa jos näette :) otetaan tenukuvia (=itsestämme) kuvia ja laitan ne sitten vaikka tänne, jos niitä tulee tarpeeksi. onko joku yleensä menossa ankkarockiin?

kuvissa kauniisti poseeraavat farkut löysin kirpparilta ja maksoin niistä huikeat 50 cnt. äitini sanoi, että tuontyylisiä farkkuja oli paljon 80-luvulla ja niitä sanottiin sillon porkkanahousuiksi! :D kaikenlisäksi sain toissapäivänä kuulla, että farkut tosiaan ovat Bieversin (jota ei enää ole), jossa mummini on ollut ompelijana. mummi on saattanut siis ommella nämä! mistäs sitä tietää...

olen muuten tällä hetkellä sodassa meidän netin kanssa. kaikista maailman viikoista se on päättänyt olla toimimatta juuri nyt kun mun bloggaus on menossa... onneksi mulla on ihanat naapurit, jotka päästää mut bloggailee teille (:

tässä niin iki-ihana kesälomabiisi.

I'd like to make myself believe,
that planet Earth turns slowly,

Millabella