Mä kerron tän omal taval, en tiiä hiffaaks
ku joka yö herään tarviimaa raikast ilmaa.
Sä laitat pään tyynyy, mä istun sängyn reunal.
Ei enää aamul hymyy, ei enää illal seuraa.
Kaikel on aikansa, kaikel on paikkansa
ja vaik mulle tän takii joku tulis nauramaa.
Tääki träcki on vaa mulle yks siunaus
mahdoton käsite mun elämäs, on rakkaus..