Sateen kastelema puu.
Oksat pudottavat pisaroita kuin ihminen kyyneliä.
On hiljaista.
Sade on tauonnut.
Kuuntelen ja odotan.
Se alkaa taas.
Sade tulee takaisin.
Pisarat yltävät ikkunaan asti.
Valuvat lasia alaspäin.
Ja minä näen.
Voin nähdä.
Voin kuvitella kasvot ikkunalasilla.
Surullisen ihmisen kasvot.
Pisarat ihmisen kyyneleiksi poskille.
Kosketan kylmää ikkunalasia.
Silitän sitä kuin lohduttaen.
Ja minä hymyilen.
17.9.2009