kerrompa teille onnellisuudesta,lähinnä kyseenalaistan asiaa ..
voiko ihminen muka OIKEESTIOIKEESTI olla TÄYSIN onnellinen yli viikon ?
niin että mukaan mikään asia ei sattuis kolahtaa edes minuutiks sen onnen eteen?
entäs sitte ku olet täysin tietämätön joistain asioista mitkä tiedettyäsi et olisikaan niin kovin onnellinen?
onko se sitte onnellisuutta olla tietämättä asioita ? musta se on typerää ..
en väitä tässä ettenkö uskois että esim parisuhteessa vois olla onnellinen,mutta entäs muut asiat sitte?
eiku muka ikinä voi tulla onnetonta kun jotkut hehkuttavat tätä onnellisuutta?
mietinpä vaan että onko oikeesti olemassa edes kokonaan onnelista ihmistä,niin että sillä on oikeesti kaikki tosi hyvin ja ketään ei salaa mitää / puhu mitää mikä vois tehdä onnettomaks?
mietin siis tuonki sanan merkitystä? tietenki on olemassa ihmisiä jotka on onnellisia pienistäki asioista kuten esim ; tikkarista ??? tääkin musta kertoo vaatimattomuudesta,mistä lie sekin opittua .. siis että tyytyy niin vähään että on onnellinen pienistäkin asioista,eli onko oikeesti loppujenlopuks muuten onnellinen?
ehkä semmosten ihmisten on helpompi olla onnellisia ku niiden jotka vaatii onnellisuutee oman miehen/naisen,oman talon,hienon uuden mersun,mahtavan duunin ja paljon hyviä ystäviä,kumminkaa tääkään onnellisuus kestää koko loppu elämää ..
tietämättömyys ja onnelisuus ovat kaksi eri asiaa
life takes more than gives
eli onko oikeesti edes onnelisia ihmisiä olemassa,paitsi sen hetken ?