IRC-Galleria

Missä se rakkaus, joka on
niin täydellistä,
jonka näkee tänään
pelkästään niis hyvis
näytelmissä.
Missä on usko, joka sai
mut vannoo et huomenna
mä hymyilen kautta kiven
ja kannon.
En saanut morsioo, jäi
perheestäni toiveen.
Nyt ei oo jälel annettavaa
kenellekkään toiselle.
Ja vaik haaveeni haihtui
savuna pilviin,
sä et tuu koskaan näkee
niitä kyynelii mun silmis.
Mä oon nähnyt tämän
kummaltakin puolen,
tänään avasin suuni, en
puhu siit enää huomen.
Se teki musta heikon, ja
samalla se teki muhun
haavan,
mitä ei aikakaan paranna.
Ostin menolipun,
vaikka mä tiedän etten
pääsekkään pakenemaan
aikaa,
kun kävelen reppu selässä
kohti sitä laivaa,
missä istuu miehet jotka
ei niit rajoi kaipaa.

kertosäe:
Kohdusta hautaan matkalla
laulan.
Saan pilvilinnaa rakentaa.
Mut ei se auta, en saa
rauhaa.
Ehkä huomenna löydän
jotain parempaa.

Kohdusta hautaan matkalla
laulan,
jatkan matkaa kun ei ollu
mun aarre tääl.
Ei se auta, ei. Mut ehkä
joskus vielä mä löydän
mun sateenkaaren pään.

Mitä tahansa teenkin,
minne meenkin,
tummat pilvet seuraa, mut
mä kestän sen sateenkin.
Ei oo valoo kämpillä, ei
ketään oottamassa.
Vaan sun ääriviivat
sekottuu harmaaseen
massaan.
Usko, toivo, rakkaus.
Miksi kaikki kaikkoaa?
Juna jatkaa matkaa, mut ei
oo sulle paikkoja.
Kai se on menyttä, mut se
oli kaunista.
Tän kiireen keskellä
meinasin vaan jo putoo
vauhdista.
Mut mä tiedän, tää opettaa
ja vahvistaa,
enää mä en rakenna
pilvilinnaani pahvista.
Aika pakata reppu, kääntää
sivuu.
Mä toivon rakkaudella,
ajattelen sinuu.

Tää opettaa ja tää
vahvistaa, nyt kävellään
vaan eri tahdissa
Mä meen, meen, meen minne
mä lystään

kertosäe

Kun suunta on varma, niin
tienviitat vaan sekottaa.
Eikä mikään taaksepäin
tsiigaamaal helpota.
Mul oli joskus käsitys
siit, mitä oon ja mitä en.
Nyt oon
kahenkymmenenkolmen vuoden
ikänen, ja elämä lipsuu
vaan
sormien välistä hukkaan.
Ku hidastamatta ajan
jokaiseen mutkaan. Ne
sanoo, et elä jokainen
päivä
niinkuin viimeinen, se
meinaa vaan et huomennaki
pitäis olla kiireinen.
Juosta kokemusten perässä,
nopee kulkee elämä.
Jos sulla on halu kulkee
sokeen, mut ei herätä.
Mä pidän suunnan varmana,
mut on tehty kulkemaan,
ei jaksas päivääkään ilman
uskoa suurempaan.
Huomennakin mä heittäydyn
tuleen vaan taas
uudestaan.
Kun tiedän että ehkä
jossain ylhäällä mua
kuunnellaan.
Ympärille katsomatta
Babylonist suuntaan läpi
takas Eedeniin
hyvän ja pahan tiedon
puusta käsin.

kertosäe

Tembe, Casper & Stabi
-Missä se rakkaus