Vaikka kuinka pahalta
tuntuu, kukaan ei ymmärrä
sitä tuskaa mikä sydämellä
on. Kun joku edes ymmärtää
vois putois kivi
sydämeltä. Ketään tosin ei
kiinnosta, jos kiinnostais
niin vain uteliaisuuttaan.
Kun olis joku jolle kertoo
vois, mut ei vain oo.
Jollekkin vois kertoo,
mutta ei niitä kiinnosta
oikeasti. Nyt kun
tarvitsen sitä tukea
kaikista eniten niin ei
mulla oo ketään kuka
tukis. Se tuska mikä on
vuosia painanut ei ole
vieläkään lähtenyt,
unohtunut mutta kyyneleet
tulee aina ja ahdistus.
Kun joku kysyy mikä on,
niin et edes pysty sanoin
kuvailemaan tuota
tunnetta, niin syvällä se
minulla on tuolla jossain.
Synkät aatteet valtaavat
mielen jatkuvasti, eikä se
lähde pois.En vain kestä
tätä tuskaa enään. Sitä
sanoin voi kuvata, enkä
kirjoittamalla, sitä
tuskaa ei vain voi jakaaa,
niin syvälle se on elämäni
aikana kerennyt
porautumaan, eikä tuota
kaikkea tuskaa voi enään
kenellekkään jakaa, kukaan
tuskin ymmärtää vois sitä
miten tuskaa se on ja
miten se valtaa yllättäen
mielen ja kehon. Eikä
mikään onnistu. Kukaan ei
tunnu välittävän on
kamalaa olla se musta
lammas. jota kaikki
karttaa, silloinkin kun
eniten tarvitset
rakastavaa halausta ja
ketä vasten voisi itkeä
vain puhumatta mitään. Kun
vain vois itkeä kaiken
pois mutta sitä tuskaa ei
vain ikinä saa pois. Sääliä en
kaipaa vaan välittämistä,
ystävällisiä katseita ja
hymyjä. Muttta saan vain
vittuilua vaikka yritän
olla hyvä muita kohtaan.
Jos joku edes huomaisi
hymyillä minulle olisin
todella iloinen. Hymy on
tuki ja turvani ; Hymyile
niin kukaan ei huomaa kun
sattuu, kipuun tottuu kun
tarpeeks sattuu. Se on
vain se tuska mikä tekee
ihmisestä heikon sisältä
mutta ulospäin vahvan,
joskus vain se tuska lyö
voiton ja tunkeutuu sen
paksun kuoren läpi ja
purkautuu kuin tuli vuori
, raivon lailla joita
seuraa lohduttomat
kyyneleet. Tuska on
kamalaa kun se on
sisäistä, ulkoisen tuskan
saa hoidettua pois..