IRC-Galleria

Onks sun muka pakko mennä? Älä mee ihan vielä. Oo viel ihan hetki

Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
En voinu muutakaan, en antanut kuutakaan,
se oli luvattu kaikille muille, mut takaan,
koitan skarppaa mun läppii,
tää juttu tuli puun takaa,
en oo sanonu vuosiin kenellekkään et oot mulle rakas.
Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Sun hengitys on vaimee, yhtä kaunis kun sinä, jumalatar,
mä koitan selvii ihmisenä.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan ees katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.

Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.

Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Läppä on naivii, niinku elämä on laiffii.
Mut rakastuneet höpöttää kun ne ois syöny levyn xanorii.
Päivät sun kanssa on kun pala taivasta,
kun katsoisit aurinkoon, kun haluut aivastaa.
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Sun kasvoista ja vartalosta kaikki miehet flippaa,
pakko diggaa, kun suihkuun mennes mulle strippaat.
Mut nyt sä oot väsynyt, annan sun nukkua,
sun kaltaset naiset on suunniteltu taivaas.


Rakastuneet ei nuku, ne ei malta, pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua
Huutaa onnea, halata vastaantulijoita, panna vitun siirappiset rakkauslaulut soimaan
Tanssii pari senttii maan pinnan yläpuolella, ikävöidä kun näkee toisen vasta huomenna


Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa

Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?
Kun olet poissa..

Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?


Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen
Kun olet poissa

Kun olet poissa

Jätä minut ulos roskien kanssa
Tämä ei ole mitä teen
Oon vääränlainen paikka
Ajatella sinua
On väärä aika
Jollekin uudelle
Se on pieni rikos
Ja minulla ei ole syytä

Onko se okei? Kyllä
Antaa aseeni pois kun se on ladattu
Onko se okei? Kyllä
Jos et ammu sillä kuinka minun pitäisi pidellä sitä
Onko se okei? Kyllä
Antaa aseeni pois kun se on ladattu
Onko se okei
Onko se okei sinulle?

Jätä minut ulos roskien kanssa
Tämä ei ole mitä teen
On vääränlainen paikka
Huijata sinua
On väärä aika
Mutta hän työntää minua läpi
Se on pieni rikos
Ja minulla ei ole syytä

Onko se okei? Kyllä
Antaa aseeni pois kun se on ladattu
Onko se okei? Kyllä
Jos et ammu sillä kuinka minun pitäisi pidellä sitä
Onko se okei? Kyllä
Antaa seeni pois kun se on ladattu
Onko se okei
Onko se okei sinulle?

Onko se okei?
Onko se okei?
Onko se okei sinulle?
Onko se okei?
Onko se okei?
Onko se okei sinulle?

Ei...

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin
Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan
Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut
Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun
Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää
En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin
Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa
Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa
Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Miksi rakkaus ei voi riittää
Vaan siihen pitää ongelmia liittää
Sydän särkyy tässä pelissä
On niin vaikeeta poistua ja kiittää
En tiedä kuinka kertoo
Ilman että loukkaisin sun tunteitasi kulta
Se on kaikki tai ei mitään
Keskivertoo rakkautta mä en tahdo sulta
On menny liian kauan
Siihen että lupaat kaikki muuttuu paremmaksi
En jaksa odotella
Olla yksinäinen vaikka meitä onkin kaksi
Miksi rakkaus ei voi riittää
Vaan siihen pitää ongelmia liittää
Sydän särkyy tässä pelissä
On niin vaikeeta poistua ja kiittää
Tosimiehet ja tosinaiset
Ajoissa lopettaa ja irti päästää
Jos rakastaa ja arvostaa
Silloin tahtoo toisen suruilta säästää

Syyttelyä, riitelyä
Ei me enää olla iloisia niin kuin ennen
Mä itken ja sä kärsit
Oon varma että jostain muualta löydämme onnen
Älä muista mua pahalla
Mullon vikani ei kukaan ole täydellinen
Silti koskaan en tahallaan
Ole tahtonut sua satuttaa mut nyt mä lähden
Pitää lähteä kyl sä tiedät miksi
Koko tää touhu alkaa mennä palasiksi
Pariksi sekunniksi juutun hyviin muistoihin
Mutkun preesenssiin herään en tahdo takertua niihin
Menneisiin aikoihin kun sä tykkäsit musta
Nyt ei enää tule loppua tästä itkusta
Olet mielettömän tärkeä ja todella rakas
Mutta haluan ottaa nyt elämäni takas
Mua pelottaa ajatus ettei olla yhdessä
Mua sattuu en tiedä oonko väärässä
Kun näin valitsen, luovutanko liian helpolla
Aina ei voi elämässä olla voitolla
Suunnitelma pettää, tilanteet muuttuu
Jutut joita tartten tästä suhteesta puuttuu
Silloin tahtoo, suruilta säästää.

Eikä mikään oo kuin ennen
Eihän enää mikään oo kuin ennen

kertosäe:
Enkä minä voi tähän jäädä
Mä en yksin enää jaksa meistä välittää
Ja yrittää toivolla elää
En voi....

Vaikka sanot mulle, että mut tahdot
Sanot mulle, että sä uskot
Sanot mulle, että tää kaikki vielä muuttuu
Ei se muutu

Kuudestoista yö sua taas selättää
Vain vähän liikaa vasta riittää

Sen piti olla huono vitsi
Milloin tästä tuli huono vitsi

Ei toinen kerta, eikä kolmas tunnu enää
Ensimmäistä unohtaa ei voi
Silloin särkyy kokonaan.. </3

Liekki luo tunnelmaa
Kohta ihoa tatuoidaan
Sattuu sitä katsoa
Ei oo päiväkirjoja vaan
Ennustaa merkit myös tulevaa
Sattuu sua katsoa


Sanot, että sä et kuolemaa pelkää
Leijut ilmassa kun jalat lyö tyhjää
Taivas sinut korjaa, rikki tänne jään

Silmät syvälle pakenee
Tietään poraavat pään sisälle
Sattuu sitä katsoa
On vain pieni hetki aikaa
Keinujat tapasi takapihoillaan
Nyt sattuu sua

Jos puolet sinusta on vielä kuin ennen....

Tahtoisin sen tunnustaa
kukaan ei oo yhtä tärkeä
tätä yötä kun kanssasi kuljen
uskalla en liikahtaa
enkä lumousta särkeä
kaiken muun tästä huoneesta suljen

Iho muistaa jokaisen kosketuksen
mieli noiden sanojen merkityksen
sydän viimein ymmärtää kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo lisää

Hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää
syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu

Pimeys yön sakenee
tulet lähemmäksi minua
väkevämmin kuin ikinä elän
pelkoni pois pakenee
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän

Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi

Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys

Tutut tulee
ja tutut menee
suhteet tulee ja
suhteet menee
huominen tulee
ja huominen menee
mut aidot frendit pysyy mun kans edelleen~