IRC-Galleria

Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo,
Sen tiedän
Ja kuitenkin tähän tultiin taas,
Nyt mitä sanoisin?

Pikkuinen, sait kyyneleet.
Sä auttajaas noin luotit taas,
Ja sait kyyneleet.
Sun pienen lapsen maailmas mä rikoin,
Tiedän sen,
Kuinka uudestaan, ehjäksi saan sen enää milloinkaan?

On niin kuin yö taas ois,
En nää mä huomispäivää.
On jäänyt eilinen ja huomista ei olekaan.
Yöhön jäin odottamaan.

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä
Mut ei syytä huoleen
Se päivä ei oo ehkä vielä tänään
Ei, ei, ei, ei
Mieti mitä jää kun mä lähden täältä
Kun mä kuolen
Se päivä ei oo ehkä vielä tänään
Ei, ei, ei, ei..............

Kun täältä lähdetään niin mitä jäljelle jää
tahti päivärytmin lyönnin
ja yön salaisuus
jää soitto, taivaan tähdet
jää aamunkoitto, hiljaisuus
lottovoitto kylmä talvisää
kesään kun kaikki herää
Mutta jos sä lähdet
niin tänne ei jää yhtään mitään
Jos sä lähdet
tänne ei jää yhtään mitään

Mietin mitä sitten jos arpa lankeaa
ja tiukkasyinen lanka välillämme väsyy ja katkeaa
sä olet mun elämää
sä olet ruohoa vihreää
sä olet se mitä jäljelle jää
jos kaikki muu pois viedään....

Saat minut luulemaan
Valheita kuulemaan
Et aina olen kaikille vain vaivaa
Pelkäät, ettet voita
Vaikken sua edes haasta
En koskaan, olen jalkojesi alla

Mitä jää, kun sydän irti revitään?
Mitä jää, kun katsot peiliini... mitä sä näät?
Mitä jää, en vain jaksa ymmärtää

Anna mun hengittää, edes hetki levähtää
Tuskaani aina lisään
Yhdestä kaksi teet
Viidestä kuudenteen
On mulle tuhat viiltoa sydämeen

Mitä jää, kun sydän irti revitään?
Mitä jää, kun katsot peiliini... mitä sä näät?
Mitä jää, kuka koskaan ymmärtää?

Mitä jää, kun katsot peiliini... mitä sä näät?
Mitä jää, kuka koskaan ymmärtää?
Ymmärtää...

Hei kuinka voisin sinut unohtaa
Kun taas sä sait mut muistamaan
Sen miltä tuntuu sua koskettaa
Ja kuulla nauruas soljuvaa

Hei miksi vielä tulet sisään pään
Ja saat mut aamuun heräämään
Vain nähdäkseni etten sittenkään
Sua viereltäin löydä enää

Odota mua
En pyydä enempää
En ilman sua
Voi siivilläin lentää
Odota mua
Ja vielä kerran näät
Ei kukaan, ei koskaan
Sua enempää vois rakastaa kuin minä sua rakastan

Hei kuinka voisin sinut unohtaa
Kun kuvas kaikkialla nään
Sua tuulet mukanansa kuljettaa
Ja sua rakkaanaan pitää

Kun elämä hajosi kappaleiksi, kun uskoin, että elämä päättyy juuri tähän. Silloin tulit sinä, Ystäväni, otit kädestä ja sanoit että huominen tulee. Sittenkin.<33

Nämä ihmisen teot inhimilliset
Joka ikises on joku vika negatiivinen
Silti sisimmissää tietää mitä haluaa
Jos haluat satuttaa mun sydän repee kahtia
Tuntuu niin ne ajat muuttuu juttuu paikoillee ja suuttuu?
Palaa samaa ruutuu tuttu juttu mutta jotain puuttuu
Puutuu paikat vaihdan maisemaa ja kaipaan takas
Uupuu tunne turvallinen
Satutit mua rakas!!!!!!!!!!!!!!!!

Rakastin sua paljon annoin kaikki minkä pystyin
Sä olit mulle tärkein sä sait pidettyy mut pystys
Olit mun turva nyt jäi vain tyhjyys
Ainoo mikä nyt vallitsee on yksinäisyys
Kaikki ne muistot mut en vaa pysty unohtaa
Lupasit olla mun kaa mitä vaan tulee vastaa
Olin vaa tyhmä ja nielin kaikki ne sun sanat
Mist oisin voinut tietää et halusit vaa pelleillä
Nyt jäi ikävä ja tyhjä kohta sydämessä
Kaikki kaunis kaikki hyvä lähti menemää
Tuskin tää yhtää mun takkaa nyt keventää
Mut pakko purkaa johonki mitä ajattelen
Vikan kerran kun nähtii sanoit "rakastan ja soittelen"
Mut ei, äijä sä särjit mun sydämen
Jos sanon etten kaipaa, mä valehtelen

Vaikka jouduttiin me eroamaan
Mä välitän susta, mä välitän susta
Vaikka haaveet ei tuu toteutumaan
Mä välitän susta, mä välitän susta
Miten saisin sinut uskomaan
Mä välitän susta, mä välitän susta
Vaikken pystyis sitä sanomaan
Mä välitän susta, mä välitän susta

Onks sun muka pakko mennä? Älä mee ihan vielä. Oo viel ihan hetki

Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
En voinu muutakaan, en antanut kuutakaan,
se oli luvattu kaikille muille, mut takaan,
koitan skarppaa mun läppii,
tää juttu tuli puun takaa,
en oo sanonu vuosiin kenellekkään et oot mulle rakas.
Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Sun hengitys on vaimee, yhtä kaunis kun sinä, jumalatar,
mä koitan selvii ihmisenä.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan ees katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.

Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.

Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Läppä on naivii, niinku elämä on laiffii.
Mut rakastuneet höpöttää kun ne ois syöny levyn xanorii.
Päivät sun kanssa on kun pala taivasta,
kun katsoisit aurinkoon, kun haluut aivastaa.
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Sun kasvoista ja vartalosta kaikki miehet flippaa,
pakko diggaa, kun suihkuun mennes mulle strippaat.
Mut nyt sä oot väsynyt, annan sun nukkua,
sun kaltaset naiset on suunniteltu taivaas.


Rakastuneet ei nuku, ne ei malta, pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua
Huutaa onnea, halata vastaantulijoita, panna vitun siirappiset rakkauslaulut soimaan
Tanssii pari senttii maan pinnan yläpuolella, ikävöidä kun näkee toisen vasta huomenna


Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa

Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?
Kun olet poissa..

Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen?


Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen
Kun olet poissa

Kun olet poissa