IRC-Galleria

Harhakuvitelma-Erään ihmisen tarina
Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla
Oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla
Eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää
Niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää

Eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu
Koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu
Tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan
Hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa

Taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan
Yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan
Hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä
Ettei paljastaisi oikeaa itseään

Eikä opettajat huomannu kuinka välillä
Tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä
Eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen
Kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen

refrain:
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
Kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
Johon ei ole koskaan voimaa,
Kun sen tajuaa, ettei sitä saa.
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
Kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
Johon ei ole koskaan voimaa.

Päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään
Oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää
Mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään
Kun ei ystävää, ollut edelleenkään

Tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin
Rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin
Ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää
Häneltä, niin kuin jokaisena päivänä

Eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu
Tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu
Hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa
Ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki

Ei enää uni auta, väsymykseen
Eikä aamulla kello auta, herätykseen

refrain (2x)