Se voisit olla sinä se nainen jota palvon
Se voisit olla sinä josta unta nään
Se voisit olla sinä jonka vuoksi mä öitäni valvon
Ja koitan muuttaa sään
Mä olen kyllästyny kuvia katsomaan,
Kyllästynyt sivusta seuraamaan ja elämään jossakin.
Mä en vielä ole toivoa heittänyt:
Olen tässä, kiinni tartu nyt, oo, tartu kiinni nyt.
Meil on liikaa kaikkee, mutta sä tahdot vaan lisää vielä
Vanha täytyy vaihtaa uudempaan
Enkä oikein pysy kärryillä uusissa kuvioissa
Ootan milloin itse mennä saan
Jos nyt tuomitset mut sen takia, että tein tyhmästi
Ja jos latelet juttuja jotka osuvat kipeästi
Sano hyvästi, oo ilkeä, voit sylkeä vasten naamaa
herjaa keskellä katua ja revi jo avointa haavaa
Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa
Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa
Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema
Ja aarteet matkal ripoteltu harvaan
Ois aina parempi tietää ku arvaa
Mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan
On vaikee opiskella, jos ei kiinnosta
Vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta
Tähdätää siihen et saataisii kiitosta
Joskus elämä on tuulen vietävissä
Joskus kohtalo vaan meitä kuljettaa
Joskus askeleet kai kulkee sinne, missä
Uusi onni olkapäälle koputtaa
Sitä oikeaa kun oottaa ikuisuuden
Sitä huomaa kulkeneensa ympyrää
Sitä elämässään kääntää sivun uuden
Ja vaan toivoo, että solmut selviää