Rakas päiväkirja. Eilen luin illalla just ennen nukkumaanmenoa uuden Potterin loppuun. Siinä vaiheessa kun nimeltämainitsematon lempihahmoni kuoli, alkoi mun pillitys. Loppukirjan ajan vaan itkin ja itkin vähän lisää. Varsinkin kun Harry oli matkalla sinne metsään, tuskin näin kirjaimia enää x3 Kun kirja sitten loppui, niin itkin oikein kovaan ääneen että nyt sekin taru sitten sai loppunsa. Ja se loppu oli oikeesti sellanen, minkä minä tai Terhi olis voinu kirjottaa...
Noh, pyöriskelin sängyssäni silmät turvoksissa vielä pitkään. Kuulin jossain vaiheessa taas askelia mun huoneessa, ihan kun joku olis paljain jaloin läpsyttäny. Meinasin nousta ylös ja karjasta "MÄ TIEDÄN ETTÄ SÄ OOT SIELLÄ!", mutta talossa oli muitakin niin ei kehannu. Sitten tänään jutellessa aiheesta muistin, että meidän talossa on poika tapettu joskus. Sitten kuulin, että se olikin tapettu VAAN tossa pihalla, harmi ettei mun huoneessa...No hui! x__X
Arvatkaa uskallanko nukkua enää. Paitsi en varmaan nuku muutenkaan kun kurkku on tulessa. Ihan sama, kohta on kesä <3
Scandinavian Music Group - Katu päättyy aurinkoon
Moni laulu kertoi rakkaudesta
Mutta usein portaikossa
Pysähdyin pimeässä
Aina askeleen jäljessä
Maa oli kylmä marraskuussa
Se kiipesi kylkeä ylös silmiin
Tarttui jalkoihin
Silloin värit
Menivät helposti sekaisin
kertosäe:
Meri nousi ja laski
Ja kuu näytti aikaa
Tänään puisto humisi
Ensimmäistä kertaa
Maa suli ja virtasi
Kyyneleinä
Kiven koloista
Kaulalle
Katu päättyy aurinkoon
Juoksen sokeana loppumatkan
En väistä halkeamia
Kun veljeni odottaa
kertosäe
Selällään nurmikolla
Taivaalla luikertaa pilvi
Kun nousen ylös
Veljeni iskee silmää
Näen selvästi värit
Heinäsirkan ja oranssin maan