Äidin kanssa käytiin tänään sellainen keskustelu että on koskaan olisi uskonut mun tuttavilta, sukulaisilta saati sitten perheenjäseneltä kuulevani sellasta paskaa...
No tämä väitti, että ihmissuhteissa ulkonäkö on tärkeä asia. Kuulema mun kaveritkin on samanhenkisiä mun kanssa sen takia, että sattuvat olemaan SAMANNÄKÖISIÄ. Että kuulema ei tyyliin voi olla toisen kaveri jos ei ole hyvännäköinen ihminen. Tämmöistä soopaa jos oma äiti yrittää päähän tunkea niin en tiedä itkeäkö vai nauraa. Vielä kohtuullisen herkässä iässä ja vaikutteille periaatteessa kun altis olen, niin vaarallista on tuollaista ääneen sanoa. En koskaan voisi uskoa että kuulun tähän perheeseen, olen mykistynyt.
Onneksi te jotkut sentään ymmärrätte minua (ehkä) <3 Kiitos kun olette olemassa. Silläkin uhalla että Terhi sanoo minun pehminneen, sanon, että rakastan teitä.
Mutta en ulkonäkönne takia.
Jonkun silmissä me kaikki olemme kauniita.