IRC-Galleria

Oli mitä upein lauantaipäivä...
Heti kun Qstock-alueen edustalla noustiin autosta, iski sellanen kaatosade niskaan että huh. Kastuttiin siis heti alkajaisiksi. Mikäs siinä, onneks meillä oli mukana sexyt kertakäyttösadetakit. Loppupäivän ajan tihkutti lähes koko ajan, kunnes jostain syystä juuri ennen Sonatan alkua päivä kirkastui sopivasti.
Sunrise Avenue oli taas upee. Samusta tulis mahtipoliisi, jätkä kun karjas, että "kädet ylös!" niin parituhatta ihmistä totteli siinä samassa. Kateelliseks vetää.
Seurasi siirtyminen päälavan edustalle. Viikate oli ensimmäisenä vuorossa, enpä oikein tykännyt. Päästiin parhaimmillaan tokariviin, siitä tuli sitten liikuttua vähän missä sattuu.
PMMP oli jälleen kerran loistava, ehkä jopa parhaan keikan veti koskaan. Hirveen nätteinäkin olivat. Laurikin suvaitsi lavan reunalta käsin seurata keikkaa, vähän meni polvet veteliksi vanhasta tottumuksesta kun miehen havaitsin ensimmäisen kerran...
Vuorossa siis Sonata Arctica. Erikoisemmin vaikka en hevistä pidäkään, niin aika hyvin ne veti. Fullmoon sai sellaisen käsimeren aikaiseks, että wau.
Vähän ennen Rasmusta sitten kävi se, mitä ei ollu vaikee kuvitella. Oltiin joku lähemmäs kellonympärys seisottu, juotu mehua vaan nimeksi asti, ja eletty syömättä mitään. Hetalle siitä ilmeisesti tuli paha olo, raukka ihan täris huulet valkosina. Joutui jättämään mahtavan paikkansa ja menemään lepäilemään kaitsijoidemme huomaan. Heti oli kuulema joku tajuttoman hyvännäkönen mies tullut juttelemaan, mä en tajua koskaan, miten Heta sen tekee...
Jumaliste sitten tuli se kauan odotettu The Rasmus, mun kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Paljon en keikasta enää muista, olin melkolailla hurmoksessa ja riehuin varmaan eniten ikinä missään. Siis se bändi ei tarvitse hyvää ulkonäköä, erikoista pukeutumista, ihme koreografioita tai mitään, musiikilla vaan menevät. Aika mahtava tunne siinä itse kullakin oli, kun järkyttävä määrä ihmisiä lauloi täysillä Liquidia. Veti kyllä kyyneleet silmiin, biisi kun on ollut lempikappaleeni varmaan sen viisi vuotta.
Yllätyksiä riitti. Kaukaisimmat fanit olivat saapuneet Australiasta ja Meksikosta asti, eipä auttanut kuin hattua nostaa heille. Yleisön pyynnöstä bändi esitti myös legendaariset kappaleet, Ufolaulun ja Rakkauslaulun. Kaiken kukkuraksi juuri ennen In the shadowsin viimeistä kertsiä alkoi mahtava ilotulitus viisivuotiaan Qstockin kunniaksi. Jäi erittäin hyvä maku koko tapahtumasta suuhun, järjestelyt pelasivat ja bändit parhaimmistoa. Toivottavasti ensi vuonna tulisi yhtä hyvät bileet.
Jään innolla odottelemaan, milloin Rasmuksen uusin levy ilmestyy.
Niin, ja aivan varmasti Lauri katsoi minua pariin otteeseen akustisena vedetyn Chill- biisin aikaan...


Ostoslistalle seuraavia festareita ajatellen: kumpparit ja oikea sadetakki!