rikotun kuoreni paino vain kasvaa.
luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan.
rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään elä enää minussa.
ja mä eksyn uudelleen vaikka suuntaa ei oo.
vain revittyinä kuvat sinusta
ja taas rakastun uudelleen.
miks sä päästit irti?
tää pelko näyttää mulle tietä
eikä kättään voi antaa enää kenellekään.
suru oottaa mua aina siellä missä toiset löytävät toisensa..