Yöllä herään
kuiskaukseen.
Pieni sileä kivi
yöpöydälläni
kaipaa kotiin.
Otan sen käteen,
painan poskeani vasten
ja lohdutan sitä.
Lupaan viedä sen sinne
mistä löysinkin.
Tytöltä kuoli ystävä.
Tyttö suri,
mutta ei osannut itkeä.
Eräänä päivänä
tyttö istui
ikkunan äärellä
ja ikkunalaudalle
lehati pieni lintu.
Katsoi tyttöä silmiin
eikä lentänyt pois.
Silloin tyttö itki.
Kiitin kyyneleistä
ja heistä,
jotka eivät surun hetkellä
lennä pois.
On vannottu johkin tuonne tähtitaivaalle Että laivamme jatkaa matkaa pitkin rakkautemme taipaleet Kaipaa mä aikaa en joka jääny taakseni Kaiva en polkua jota joskus astelin Vaan nyt on hyvä olla kun sä kanssain kuljet Ku saan pitää susta kii ja yhtäaikaa silmät sulkee Nukahtaa sun viereesi ja nähä kaunist unta susta, Prinsessani tää on rakkauden valtakunta