pelottaa mitä tämä helvetin universumi keksii vielä minulle. se on tehnyt jo kaiken pahan, vienyt rakkaat ihmiset ympäriltäni, antanut minulle ikuisen pelon, tehnyt kaikkensa että päivät olisivat kivuliaita. nyt vaan ajattelen ja olen, en vain tiedä missä vitussa olen? pimeä huone, siellä kaikuu vaikka kuiskaisin, tunnen kuinka vesi pisarat tippuvat ohimolleni seinän välistä kun painaudun nurkkaan kiinni. olen vankina siinä huoneessa ikuisesti, puinen ränsistynyt ovi on lukossa ulkopuolelta, miksi kidutatte ettekä päästä minua pois täältä! huudan mutta kukaan ei kuule. olen likainen, kuihdun päivä päivältä ja viimein en enää edes hengitä! tätä on odotettu.