IRC-Galleria

tänään oli aivan loistava päivä, koulu loppui aikaseen ja sen jälkeen menin käymään ystäväni luona ja harjoiteltiin tekemiämme biisejä! kuulostaa ihan mainioilta vaikka itse sanonkin, oli upeaa päästä taas laulamaan. laulun avulla sain purkaa ikäviä muistoja pois ja työntää niitä syrjään, nyt tuntuu sydänkin kevyemmältä! ja huomenna on odottamisen arvoinen päivä koska näen parhaan ystäväni Riikan, jota rakastan yli kaiken. hän on ihminen joka ymmärtää minua, siihen ei tarvita sanoja ainoastaan katseet riittävät ja eleet. olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme, vaikka se täytyy todeta että minä olen sosiaalisempi, mutta Riikka omalla suloisuudellaan on mukana silti kaikessa. tämä ihana neitokainen on aina tukenani, voin luottaa häneen ja vaikka minulta kaikki muu häviäisi Riikka on luonani, aina. odotan suunnattomasti huomista, silloin saatamme vähän hardcoreilla lumipenkoissa. mutta hyvä fiilis eikä mikään voi sitä pilata, paitsi muutama vittumainen ihminen, mutta ne ei minulle mahda mitään.

i wanna feel the love, i wanna feel my baby! nuo alkutekstit tulee yhteen biisiin jota olen parhaillaan kirjottamassa, joten älkääs ottako ideaani minulta. olen nyt taas balanssissa itseni kanssa, en tiedä johtuiskohan siitä että sain droppeja. olen nyt ollut hieman tuuliajolla ajatuksieni kanssa, en ole tiennyt mihin olisin keskittynyt. mutta nyt taas tuntuu että mullahan menee ihan ok, mutta huominen taas voi olla eri juttu. välillä ajattelen asioita liian monimutkaisesti, mutta nyt jos vaan keskittyisin kävelemään pitkin suoraa viivaa. kuitenkin olen miettinyt että onkohan mun päässä kaikki ihan kohdillaan, kun en aina tiedä kuka olen. minussa onkin monta persoonaa, niin olen ainakin kuullut muilta sanottavan. välillä olen erittäin pirteä nuori neiti, välillä taas haahuilen omissa maailmoissani ja teen niitä typeriä asioita mistä muut ovat joutuneet takiani kärsimään! mutta eletään päivä kerrallaan, ei pidä haukata liian isoa palaa purtavaksi. vaikka edellä mainitulla asialla pitäisi elämäänsä ohjata, niin aloin miettimään kuitenkin tulevaisuutta. sosiaalipummi, se ois nyt ihan sopiva ratkaisu viitaten koko suunnitteluun joten parempi kai lopettaa tähän, kohta nimittäin alkaa mietiskely miten tehdä hirttosilmukka tai viillänkö ranteet auki. nice.

kun tänään mietin asioita, pähkäilin kaikkea mikä oli mahdollista niin tajusin että mulla on todella hyviä ystäviä ympärilläni. äänekoskella on paljon upeita ihmisiä, heihin tutustuin kesällä ja aion pitää heidät lähellä sydäntäni, myös muualla on ihania persoonia ympärilläni. olen menettänyt paljon, mutta myös saanut. kun menetin ihmisen jota rakastin, se oli suurin menetys ikinä, en ole vieläkään tainnut selvitä siitä, mutta hänen menettämisen myötä sain paljon uusia tilalle, ystäviä. en saa heiltä kuitenkaan samanlaista rakkautta kuin tarvitsen , mutta tyydyn siihenkin. ehkä vielä löydän jonkun joka minua rakastaa sellaisena kuin olen eikä pidä kiertopalkintona, sellainenkin olen joskus ollut! mutta tästä on hyvä jatkaa, nousu on vahvasti ylöspäin!

soilwork-distortion sleep soi päässäni, en ajattele mitään kun en pysty. minun pitäisi kirjoittaa biisien sanoja mutta kaikki inspiraatio on hävinnyt kesän jälkeen. elän vain unelmissa, haaveilen liikaa ja elämä lipuu ohi. miksi minulle tapahtuu näin? kun pääsis pois täältä haavemaailmasta, ottais uuden askeleen kohti parempaa tulevaisuutta eikä murehtisi koko ajan huomisesta. kun askeleeni raskaammaksi käy, tiedän että olet siellä jossain vaikka sinua ei vielä näy. luulin että rakastit, halusit olla luonani, et pitänyt sormusta joka oli tuomani. heitit tunteesi nurkkaan ja veit minut mukanasi paikkaan josta en pääse pois. voi kun joku ihana minulle valon tänne tois. tai sitten olet lähempänä kuin luulenkaan, en vain ole löytänyt sinua, etkä sinäkään minua. tiemme saisi kohdata jo pian, yksinäisyys kammottaa, helvetin tulinen suu minua kohti ammottaa. sinä ilkeä piru minua väkisin täällä pidät, joten päästä irti että näen kuinka kuolemaa sinä idät. minua kidutetaan, luulette että minulla menee hyvin, mutta ei, olen hyvä näyttelemään, enkös?

minun on nyt todella paha olla. miten tästä nyt jatkan, ei minua rakasteta, en ainakaan tunne sitä, minä vaan olen, kaikille se ihminen jota voitte vihata. se on periaatteessa aivan sama mutta kun on ihmisiä jotka haluavat olla tahallaan minulle ilkeitä. olen kärsinyt elämäni aikana monenlaisista iskuista, sekä henkisistä että fyysisistä, ettekä tämänkään jälkeen anna minun olla rauhassa. kun tarkemmin mietin en osaa itsekään enää rakastaa, se taito minulta on kadonnut, enkä tiedä haluanko sitä takaisin, sillä en halua tuntea olevani heikko, rakkauden viettelemä. en halua olla surullinen, en halua olla tässä pisteessä mistä en osaa jatkaa eteenpäin, jalkani ja ajatukseni ovat jääneet kiinni synkkyyteen, auttakaa minut pois täältä, tämä on helvettiä. ei minun kuulu olla täällä!! seinät kaatuu ympäriltäni, en ole turvassa missään, ei, älkää tehkä tätä minulle. kuulen ne huudot soivan korvissani, ne soi soi soi, eivät lopu vaikka kuinka yrittäisin. hengitys salpaantuu, olet hylännyt minut, vaikka sinua rakastin, rakkaudesta on nyt kyse. miksi ei mikään voi olla hyvin? päivästä toiseen tunnen syyllisyyttä että edes tunnen itseni, se on näin pienen tytön mielelle jo rankkaa. en hyväksy kuka todella olen, minua riivaa asiat, jotka eivät näe päivänvaloa, koska en uskalla uhmata ihmisiä, he eivät saatana kestä totuutta itsestään, niiden pitäisi olla heikkoja. tai ehkä he ovatkin, mutta kova ulkokuori peittää epävarmuuden. hävetkää. kaikkien pitäisi mennä itseensä ja ajatella muidenkin parasta eikä vain tuijottaa omaa napaansa. kaikki ovat samanarvoisia näiden tähtien alla, antakaa rauha. en enää jaksa jatkaa matkaani yksin, sinä teit minusta yksinäisen!

sinä minun pikku ihanuus tulit elämääni marraskuussa -94. olit kaunein ja temperamenttisin pikku olento koko sisaruslaumastasi. pienenä sinä höpönassuni pidit punaista tuttia suussasi jatkuvasti ja nukuit nuken vaunuissa. voin sanoa teille kaikille että tämä tyttö oli tähti jo syntyessään, hän tuli laulaen maailmaan ja pääsi laulaja perheeseen, meille. hän on aina ollut minun pikku ystävä, aina lohduttanut kun on vaikeaa. tätä karvapalleroa en ole koskaan pitänyt koirana vaan verrannut aina ihmiseen, hän on suurenmoinen veijari. nyt hänen voimansa hiipuu, silti hän aina yrittää ottaa meidät iloisesti vastaan kun tulemme töistä/koulusta. Sara on aina nukkunut vieressäni ja nukkuu siinä viimeiseen päiväänsä asti. kaipaan sinua jo valmiiksi kultani, rakastan sinua!!<3

tänään ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, meillä asuvat kaksi pientä sijoituspoikaa saivat minut houkuteltua lumisotaan. aluksi epäröin tätä ajatusta, tunsin olevani liian vanha siihen hommaan, mutta sitten heittäydyin mukaan ilakoimaan. se oli positiivinen yllätys kuinka hauskaa lapsuudenleikit "vanhemmalla" iällä voisi olla. en ole koskaan pitänyt lapsista, en ole koskaan halunnut viettää aikaa näiden ilkeiden riiviöiden kanssa, mutta tänään se tapahtui-äidin vaistoni heräsivät ja tajusin vihdoin että olen itsekin ollut samanlainen pienenä, jopa raivostuttavampi kakara kuin nämä kaksi! tämä hauskuus vei minut pois tästä maailmasta missä en pärjää, tavallaan toivoisin että olisin vieläkin leikki-iässä jolloin ei ole mitään huolehdittavaa, elämä liiankin helppoa. mutta en voi kelata taaksepäin, elämä on tässä ja nyt, tekisin kaikki toisin jos saisin-virheistään oppii. nyt se alkaa, kasvaminen aikuisuuteen, se ei tapahdu hetkessä, ei ehkä koskaan. aikuisuutta ei ole 18vuoden ikä, vaan ainoastaan silloin kun kokee pystyvänsä huolehtimaan itsestään ja lähimmäisistään. voi tätä kapinallisuutta jota vieläkin harjoitan, minä en ole aikuinen, en ehkä koskaan halua olla. eikä koskaan pidä ajatella asioita liian pitkälle, sillä unelmat voi tuhoutua hetkessä ja vie mukanaan masennukseen, niinkuin minulle kävi. nyt kuitenkaan en halua miettiä liikaa, vaan katsella ulos ikkunasta, kun lumihiutaleet leijailevat hitaasti maahan, upeaa.