IRC-Galleria

ei helvetti kuinka kipee pää voi olla, sattuu ihan pirusti ja sumentaa jo näönkin, eiiih. muuten kiva työpäivä oli taas. kun työnantajani Taru lähti hoitamaan omia asioitaan ja jäin yksin, tuli kauhee ryysis, mutta hyvinselvisin, hauskaa puuhaa, on tehdä kukkakimppuja ja paketteja ja laskea nopeasti päässä vaihtorahat, huippua. mutta aina sen päivän jälkeen olen ihan puhki, voih, mutta en voi alkaa nyt nukkuun, kun sitten en saa enää yöllä unta. muutenkin unirytmi niin sekasin ettei koskaan. mutta ehkä se tästä. nyt treenaan laulua ja heiluttaan lettiä. letti kun on kasvanut jo ihan hyviin mittoihin.

nyt juuri saavuin kotiin ja on kyllä niin hirvee väsymys päällä, kun ei tullut yöllä oikein nukuttua ja sitten heti yhdeksään töihin. mut ihan kivaa oli, ihmisiä kävi paljon ja jumaliste mustahan tulee hortonoomi, tai no ei tule, en voisi olla koko päivää sisällä ja kastella jotain kukkia ja kääriä paperiin, liikuntaa, liikuntaa, sitä kannatan. nyt ei tänään jaksa tehdä mitään, en jaksa lukea ees kokeisiin koska silmät eivät pysy muutenkaan auki, tuskaista. nyt päätinkin että kovin myöhään en enää koneella iltaisin ole, kun en malta nukkumaan lähteä vaikka turhaa se on täälläkin pyöriä, miksi hankimme tietokoneen kotiimme? huono ratkaisu. mut nyt vois vaikka antaa itsensä palautua, huomenna taas töihin.

nyt on muuten niin kipeä joka paikka, ihan urheilun syytä, mutta olen niin innostunut tekemään kaikkee kivaa urheiluun liittyen. tämä rentouttaa myös hyvin paljon, on koko ajan sellanen pirtee fiilis. ja huomenna sit töihin, kivaakivaa, tykkään kovasti työnteosta ja ihmisistä joten se on hauskaa vaihtelua arjen keskelle. laulua olen myös kovasti treenannut ja huomaan jo itse eron että ääni ihan hyvin kehittynyt parempaan suuntaan, kunhan vain jaksaa tehdä työtä. biisien kanssa vähän ongelmia, mutta ne ovat pieniä, helposti kun opin uudet muutokset ja sanat jäävät mieleeni hyvin. tästä on hyvä jatkaa, uuden vaatevarastonkin hankinta ois kyllä hyvä ratkaisu, piristäis kivasti.

huh, olin aamulla 2tuntia salilla, puntteja nostelin kun lihasmassaa on kasvatettava ja sen jälkeen hiihdin lähes kymmenen kilsaa ja nyt tulin kotiin, väsyttää hieman mut on mainio olo. joka päivä kun tekee nämä, niin voin vakuuttaa että olen aika timmissä kunnossa, noin parin kuukauden kuluttua, hienoa! enkä ole voinut miettiä paria asiaa, ne veisivät minut taas siihen pimeyteen, enkä sinne halua, kun nyt mulla on hyvä fiilis. joten kuntoilkaa ihmiset, se auttaa pääsemään stressistä eroon ja vapauttaa kivasti. käyttäkää koko loma liikkumiseen!

nyt mulla on sekava olotila, olen kotona koko viikonlopun mikä on oikeastaan helvetin hyvä, koska en olis muutenkaan jaksanut nähdä ketään. tai siis ehkä olisin mutta en ois kuitenkaan nähnyt niitä ihmisiä joita oisin halunnut nähdä. on tää taas niin tätä, vaikeaa, siksi haluankin kuolla taas. haluan syntyä uudelleen parempana ihmisenä ja näyttää näille minun vihamiehillekin etten riidoissa haluaisi olla ja että välitän heistä. olen aina hyvin kiinnostunut muiden hyvinvoinnista, siksi riitely on turhaa, eihän sillä saavuta mitään. jos jollain on jotain sanottavaa tuosta niin sanokoon sen nyt. eikö olisi upeaa jos kaikilla olisi hyvä olla? elämä on kuitenkin niin lyhyt ja siitä tulisi nauttia. koskaan ei tiedä millon elämä loppuu, se voi olla että huomenna en minäkään ole kirjoittamassa tähän päiväkirjaan. kun elämä loppuu, se voi tulla yllättäen, suru ja kaipuu tulevat silloin vahvempina kuin koskaan, eikä niistä ehkä ikinä pääse eroon. siksi se rakkaus, on tärkeää. vaikka pelkää rakastaa niin kai se on tervettä vaikka rakkaus on mielestäni sairaus, en näe siinä mitään hyvää, se on se henkinen itsemurha. mutta rakastanhan minä, paljon kaikkia teitä, toisia enemmän toisia vähemmän, mutta olette minulle kaikki niin tärkeitä, nyt ja aina.

tänään minua pyydettiin töihin ma.-la. klo 9 ilta kuuteen auttamaan kukkakaupassa, sillä joulu on kiireistä aikaa. mielellänihän minä sinne menen, mielestäni minulla on sosiaaliset lahjat joten pärjään varmasti. konnevedelle sijaitsee siis työpaikkani. mietin että jos nyt kohta alkaisin oikeaakin työtä katsastamaan, yks olis jos lähtis vaikka meikkaajaks opiskelemaan, tai sitten toimisin vaan kunto-ohjaajana, mikä olisi myös kiva suuntaus. tai no voiko noita sanoa oikeaksi työksi? no, se on aivan sama, jos rahaa saa. nyt on taas ihan jees fiilis, jouluun asti hirveä kiire, joten ei varmaankaan ehdi tylsää tulemaan, mikä on hyvä juttu. murehtiminen jää ainakin vähäksi aikaa. mutta nyt lähden koiriani viemään lenkille ja nauttimaan raittiista ilmasta, kohta pitää sukset kaivaa esille nimittäin tämä loma tulee olemaan todellakin urheilu painotteinen, ilman urheilua ei pärjää kukaa.

olo on kuin tippuisi korkealta, eikä ole mahdollisuuksia selvitä. kuin myrskyinen tuuli joka upottaisi yksinäiset veneet, niiden seilatessa aaltojen harjalla. kuin kauneus, joka häviää sormia napsauttamalla tai vain kaikki loppuisi, kelaten viimeisillä hetkillään koko elämän läpi silmiesi edessä. kaikki on niin haurasta, ei ole mitään minkä ympärille rakentaisi jotain ihanaa, jotain josta saisi nauttia. kuoleman hymyn on kaunis, liian kaunis ollakseen totta, enkä tule tuota hymyä näkemään joka kalman kalpeilla kasvoilla väräjää. voi, ku aurinko lämmittäisi kuollutta mieltäni, antaisi uuden uskon tulevaan.

jännä tunne kun alkoi vaan itkettää niin kovasti, katsoin nyrkkeilijä Eva Wahlströmmistä dokumentin missä Eva kertoi miltä tuntui kun isä kuoli. tällaiset asiat saa minut herkistymään ja nyt vaan yritän pysäyttää kyyneleet. mulle on sanottu että olen liian herkkä, itkenhän muidenkin takia aina välillä. pakko oli purkaa tänne tunteitaan nyt, olen taas hajalla, haahuilen vaan unelmissani, mutta niistä ei paljon lohtua saa, itkettää vaan.

kun tarkemmin mietin, niin piru olenhan aika hyvä näyttelijä, osaan pitää hyvin kulissin pystyssä ja peittää todelliset tunteeni vaikka mikä olisi. olen tehnyt niin koko elämäni ajan, enkä pääse tavastani eroon vaikka se on itseasissa aika hauskaa, voi olla ihmisten seurassa vaikka kuinka ja pistää alkuhetkestä näytelmän pystyyn niin kukaan ei koskaan opi tuntemaan. ja teille jotka nauravat minulle ja kirjoittamilleni jutuille niin en edellenkään ole hakemassa sääliä, koska vihaan sitä. tulkaa sitten sanomaan jos teillä oikeasti on jotain sanottavaa, jotain mikä ei ole lapsellisuuden tasolla. ja vaikka kuinka vihaisitte niin minä en koskaan lähde teidän sanojenne takia karkuun, enkä lähde mukaan niihin asioihin vaikka yritätte leimata minua syylliseksi joka asiaan. jokainen voi miettiä missä tekee väärin, jokaisessa on syytä, sitä on turha heittää yhden niskaan vaan lopettaa se asia eikä mustamaalata vaikka toinen olisi tehnyt jotain väärin. minä tein väärin sen myönnän, mutta minä olen ennenkin näissä päiväkirjoissa pyytänyt vilpittömästi anteeksi kaikkea mitä olen sanonut, sanoin asioita, en ajatellut ollenkaan, siinä tein niin typerästi, lapsellisesti. te voitte vihata, mutta onneksi minä en ole pitkävihainen vaan jatkan elämää, enkä halua vaikeuttaa kenenkään elämää turhan takia, sen pitäisi jumalauta jokaisen oppia! ettekö te todellakaan tajua että jokainen tekee niitä virheitä elämässään, mutta niiden yli on päästävä, vai onko elämänne loppunut? vihanpito on todella turhaa, maailmassa on muitakin murheita joten eikö jokainen voisi olla ystävällinen vihamiehilleen, mitä saavutamme sillä että haukumme toisia seläntakana. on hyvin huolestuttavaa se että rakkautta ei pidetä enää tärkeänä vaan sitä että vihataan toista.

kyllä nyt ei hyvä meininki ala minun kohdalla ollenkaan, on niin paska fiilis taas, että voin vaikka vannoa että tämäkin koulupäivä menee taas niin putkeen! saatana se loma äkkiä kiitos. olen vaan niin hermona ja kaikki asiat vituttaa, ihmiset vituttaa, enkä onnistu missään asiassa, olen surkea, huono. nyt pitäis miettiä penkkareitakin mut ei jaksa ajatella, ei mulla ole mitään annettavaa muille tällä hetkellä muuta kuin vihaa. en ajattele kenestäkään nyt positiivisesti, tai no lukuunottamatta paria ihanaa tyyppiä, mut siihen se jääkin. olen siis mukava niille ihmisille joista välitän. olis hauska tehdä katoamistemppu ettei kukaan tietäisi minusta enää ikinä mitään, sitä toivon itsekin. aloittaa ihan uudessa maailmassa koko elämä alusta, missä kukaan ei tuntisi minua. olen tutustunut muutenkin niin vääriin ihmisiin. huoh, mutta kai nämä vastoinkäymiset kuuluvat elämään. paremmat ajat minunkin kohdalle.