IRC-Galleria

eli tässä viisi omituista tapaani: 1.joka ilta mun on pakko pestä hampaani aluksi tavallisella hammasharjalla ja sitten lopuksi sähköhammasharjalla. jos unohdan niin herään yöllä ja aloitan tän hässäkän. 2.kotona ollessani ennenkuin menen nukkumaan, mun on pakko ottaa alushousut pois, ne ahdistavat muuten ja menevät rullalle. pillun täytyy hengittää. 3.olen ruisleipä addikti ja mun on syötävä vähintään puolet ruispala pussista heti. 4. anna kaiken liian helposti periksi, jos seurustelen minulla on paha tapa olla mieliksi hänelle, eikä minulla ole omia mielipiteitä. 5.sitten kun näen jonkun kauniin pojan, liian kauniin, mun on pakko nähdä ekaks sen hampaat, koska olen hammas addikti myös ja jos sillä on kaikki täydellistä niin sitten sillä täytyy olla pieni muna.

nyt oon kyllä niin tuubassa, känniä, känniä.

haluan kokea jotain aivan ainutlaatuista vielä joskus, siksi toivonkin elämääni sen ikuisen rakkauden ja sen tunteen että rakastetaan. on tuo toki paljon pyydetty mutta ehkä vielä jonain päivänä, kaikki kääntyy parhainpäin.

viimein tänään sen tajusin lopulta että olen oikeastikin sekaisin, vittu tabuja naamaan ja hoitoon. mitä mulla enää on täällä ihmisten ilmoilla, ei mitään. en liiku enää mihinkään, en halua lähteä katsomaan ketään, mua ei kiinnosta yksikään kaveri, sama se on jos menetän kaikki kerralla, kun menettäisin ne kuitenkin jossain välissä, mun pää ei vaan ole kondiksessa, en jaksa ajatella enää mitään, se on vittu aivan sama mitä kukin musta ajattelee mutta se on loppu nyt. lukio loppuu mun osalta sillä en jaksa olla siellä, en nyt enkä koskaan. tekis vaan kaikille haistattaa vitut, mitään hyötyä kenestäkään minulle, parempi vaan kun oikeesti joutuisin sinne laitokseen, sielläpä mua kohdeltaisiin hyvin, tai ainakin ne ymmärtäisi että olen sekaisin, hienoa, tätä odotan enemmän kuin innolla.

toivoisin olevani jo paikassa minne menen mielelläni mahdollisimman pian. sinne menee pahat tyypit, minä mukana, kärki päässä. ette löydä minua sillä ne huudot soivat päässäni, te ette tiedä mitä tulen kohta tekemään. laitan itseni kärsimään.

tänään ei ole todellakaan päivä mistä tykkään, en pysty kävelemään ja jatkuvat epäonnistumiset saavat minut raivoihini, mikään kun ei onnistu. multa ei onnistu mitkään asiat, ei ihmissuhteet, ei koulunkäynti, ei mikään. tuskallista ja niin saatanan todellista, kunpa vain nyt kaikki muuttuisi parempaan suuntaan ja olisi iloinen mieli. mutta ei, joten en jauha enää paskaa kun en onnistu kirjottamaan mitään järkevää juttuakaan.

on kyllä tähänasti ollut huippu päivä, kävin hiihtämässä ja sitten kahden pienen pojan kanssa lähdettiin laskemaan mäkeä, oli se niin kivaa. muutaman kerran puuhun laskettiin ja haavoja naamassa mutta ei se menoa hidastanut, lopuksi keksimme kisan kuka parhaiten lentää pulkkansa kanssa, sattui tai ei. kai mulla on niin hyvä itsesuojelu vaisto että mulle ei käynyt juurikaan mitään, pojille kyllä. mutta muuten oli niin jees kaikki. väsyttää vaan niin paljon nyt, mutta pinnistelen kovasti että silmäni pysyisivät auki.

kaikki oli tänään kaunista niin kaunista että se ei unohdu koskaan. on hyvä päättää tähän.

nyt olen taas saapunut kotiin, ei enää innosta mihinkään lähteä, täällä on nyt ihan jees olla kun saan oman "kämpänkin" talomme toiseen päähän. siellä on toivottavasti rauhallista ja nukuttaa hyvin. mutta pian suuntaan kulkuni kohti äänekoskea, katsomaan Ellua, Jampea, Jannea ja jos vaikka Hegekin ilmestyis seuraan. olitte ihania uutena vuotena.<3 sitä muistelen tässä joka päivä, kiitos. ja minun rakas Riikkani, olet mielessäni koko ajan ja Topias myös.<3 rauhallinen viikonloppu tiedossa ja on se hyvä että viinakaan ei maistu enää, great.

kaikki kokemani asiat ovat olleet valheita, mikään ei niistä totta ollut. muistan vieläkin hymysi joka mukanani kulki, mutta nyt vain jäljellä muisto joka saa minut itkemään. et tiedä kuinka paljon satutit, siksi jatkan matkaa yksin haparoiden, enkä koskaan löydä turvaa mitä tarvitsen. lähelläsi oli hyvä olla, tuntui ettei sitä onnea kukaan saa murrettua, mutta sinä rikoit kaiken, syy oli minussa sen tiedän. en ole oppinut itseäni tuntemaan koskaan, miten luulit että pystyn elämään normaalisti mukana normaalissa elämässä. sinä olit varma kaikesta, minä en, mutta vaikenin koska en halunnut selittää sinulle asioita, et olisi kuitenkaan ymmärtänyt minua. annoin sinulle lähes kaikkeni, tai ainakin niin luulin, mutta ehkä pystyn jonakin päivänä antamaan enemmän ihmiselle joka aidosti minua rakastaa, eikä leiki leikkejään. ei saa särkeä haurasta sydäntä, sillä se ei korjaannu itsestään, tarvitaan kaksi, toinen puoli puuttuu. rakkaus säilyy ikuisesti vain kohde vaihtuu. tuota minun päähäni yritettiin takoa, mutta olin jo niin varma kaikesta ja torjuin kaiken, se olikin totta. en koskaan luota enää ihmiseen joka minua sanoo rakastavansa parin viikon tuntemisen jälkeen, en luota puheisiin, en mihinkään ennenkuin se henkilö näyttää ja osoittaa että hän on se oikea, joka rakastaa minua vaikeidenkin asioiden tullen. mikään ei ole ruusuilla tanssimista, ei kannata elää haave maailmassa, sillä ne ne kuitenkin murskaantuvat. minä tein niin ja tässä ollaan edelleenkin rajalla pudota syvällä, mistä takaisin ei ole tulemista. olen rikki henkisesti, siihen menee aikaa että palaudun ennalleen siihen iloon mikä minulla ennen oli, ehkä se hetki ei tulekaan koskaan. on absurdia sanoa ettei usko onneen, mutta niin se vain on minun kohdalla. miksi siihen uskoa kun aikaisempi onni on ollut vain täynnä valheita ja pettymyksiä. tai no on väärin sanoa noin sillä se aika oli myös elämäni onnellisinta aikaa. nyt vain elän päivän kerrallaan, en jaksa miettiä enää mitään koska pelkään että kaikki omat mietinnätkin lipuvat silmieni ohi, enkä saa kiinni mistään, mistä haluaisin. tuntuu vain niin turhalta tämä paska.