kun kellot soivat, koittaa kuolema,
en tiedä missä olen kunhan vain lähellä on tuonela.
kaikki kaunis katosi hetkessä,
niinkuin tekemässämme retkessä.
pysäyttää et kuolemaa voi,
sillä hän haudalleni jo mustia ruusuja toi.
näet minut nyt kalpeana kuin lumi,
sinun henkäyksesi kohti minua tuli.
anna minun levätä rauhassa,
kotini on ikuisesti haudassa.