IRC-Galleria

Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti
häntä heiluen se
tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä,
rähmälläni. Hyvin
suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme
jälkeen.
Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette
minusta vielä!?
Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei
olisi
tarvinnut.
Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet
sille
lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle
idiootille on
tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja
pitää sillä
välin
minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia
pillereitä.Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin,
nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi
maistaa. Viikko meni
horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä
ollut
huumekoiraksi.

Koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari
desiä nappuloita,
maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät
paperit
omaavan
koiran.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan
viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta
se
osoittautui
liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä
johtajuus on
tärkeässä
asemassa. Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on
loistava
johtaja.

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti.
Eri suuntiin.
Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun
lenkkipoluilla
häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt
meidät.
Päätin
kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole
yksin minun,
se
on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän
sovita että
jokainen hoitaa omat ongelmansa.

Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin
julmaa asiaa
kuin
piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on
kohtuuttoman kova
rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan
mukavaa
porukkaa.