IRC-Galleria

mamma sano:
Tietsikalle sä hymyilet, mut meille vaa murjotat

Ja enne olin 15,89 vuotta, nyt vaa 15,8 vuotta ! VOI HELEVATE !

Ja osaisko joku kertoo mite mä saan kuitattuu noi kaverien päivis, siis sori, BLOGI merkinnät ja uudet kuvat muute ku kattomal ne kaikki yks kerrallaa, mut kummiski sillee et nään ne??

EN VITTU OSAA KÄYTTÄÄÄ TÄTÄ!!!!!!!!!!!!!!!11111111111111111

Tääki päivä on menny NII mahtavasti !
feilasin enkun, sain 38% oikein (ihme et ees nii paljo), mut silti sain nelosen, eli en pääse läpi! no jei :D eli uusinnas nähää :D

Ja sit huome matikan koe, sinne pitää tehä viel joku päälle 10 matikan tehtävää... huoh...

JA TÄÄ UUS GALTSU ON PERSEEST!!!
Jos tää ei muutu takas vanhaks, ni sori, hylkään teiät ja poistan kuvani ja meen vittu facebookkiin, joka on perseestä seki. että moi vaa kaikille ! =)

KAIKKI JOTKA HALUAA VANHAN IRC-GALLERIAN TAKAISIN KOPIOI TÄMÄ PÄIVÄKIRJAAN!
Alle 16-vuotiaat käyttäjät eivät voi kirjautua Irc-galleriaan klo 22-07 välisenä aikana. Tätä on toivonut Mannerheimin lastensuojeluliitto, opettajat ja vanhemmat.KAIKKI JOTKA HALUAA VANHAN IRC-GALLERIAN TAKAISIN KOPIOI TÄMÄ PÄIVÄKIRJAAN!
Jos tilanne jatkuu samanlailla ens viikkoon asti, eli että käyttäjät valittaa ja kritisoi uutta ulkoasua niin vanha ulkoasu laitetaan takaisin. Käyttäjistähän tämä on kiinni. Kiitos palautteestasi!" <- laita eteenpäi
lähetä eteenpäi ja kritisoi galtsus nii me saadaa vanha takas
KAIKKI JOTKA HALUAA VANHAN IRC-GALLERIAN TAKAISIN KOPIOI TÄMÄ PÄIVÄKIRJAAN
KIRJOTTAKAA ! =)

R.I.P
vanha galleria

Tuun kaipaamaan, kumpa takas saatais </3

- Tartu sinua lähimpänä olevaan kirjaan. Nyt.
- Avaa sivu 56
- Etsi viides lause
- Kirjoita viides lause ja nämä ohjeet päiväkirjaasi.
- Ota lause LÄHIMMÄSTÄ kirjasta, ei lempikirjastasi, tai teoksesta josta saattaisi löytyä mielestäsi hyviä lauseita.

Koulu tappaa lasten luovuuden.

Ei totta tai mitää!? psykan kirjan viisauksii :D

Lean tarina
En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää,eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.
Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.
Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen laihan ruumiinsa.Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa ääni, joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.
Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksija hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikkutyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan.
Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni...Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!
Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikkutyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikkutytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "Nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.
Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.
Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.
Pikkutyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta.Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään.Oloni muuttuu nyt unen omaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.
Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne, jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi!

Tota nooi... känny hävis...
Et ei kande kauheesti soitella...
:D

ps. räjäytin suihkugeeli pullon itteni päälle... autoin vähä purkaa ostoksii :D

avasin tos tollast lasipurkkii just terotetul puukol (fiksuu jo sinänsä) ja tietty sain sen puukon sit lävistämään mun paukalon :D mul on ny peukus sellane sentin mittane ja puoltoist senttii syvä haava :D joka vuotaa vielki :D (sain tän siis varmaa joku tunti sitte) ja ny ei peukku kunnol toimi, katkasin varmaa vahingos jonku hermon :D
mut onneks oon oikee kätine :)

mamma kysy:
aiotko mennä tänäki yönä viiden aikaa yöllä lenkille? herätämmä sut sillo?