en tiedä,mitä olen tekemässä
istuen kynä kädessä pimeydessä
ilmaan lentää ajatuksia
ja ne luovat turvallisuudentunnetta
ihmiset kutsuvat niitä runoiksi
kipeiksi ja hauraiksi
"ne" sanovat minun punovan sanoja yhteen
kietoen ne samaan runkoon
mutta ei,en minä niin tee
en edes ymmärrä runoutta
en tiennyt,että runoilta vaaditaan tunnetta
luulin,että alku,keskikohta ja loppu
antavat kaikkensa
silti istun sängylläni
kuvaten parhaani mukaan
tätä surullisen kuuluisaa maailmaa