kaipaanhan minä..kaipaan paljon..vaan pitäisi jo ymmärtää että asiat on niin kuin ne on..ei oo mitään mahdollisuutta enää rakentaa jotain minkä on jo elänyt..ei mikään oo muuttunut..kuka tahtoo kiduttaa itseään ja toista tarkoituksella..roikkua kiinni vain kauniissa muistoissa ja hyvissä hetkissä..eihän se ollut koko totuus..ja valehtelisin itselleni jos sanoisin että se oli huono kokemus..sitä se ei ollut..se oli hyvää ja kaunista..se oli elämää..todellisuutta josta piti tulla vieläkin todellisempaa..mutta kaikellahan on aina kaksipuolta..ei ketään voi pakottaa nauttimaan elämästä..ei jos sitoutuminen ahdistaa..jos päivät toisen vierellä tuntuvat tuskalta..huoh..kai mulla sitten vain on sellainen vaikutus..Tarkoituksellahan en ketään ole pakottanut mihinkään..enkä tahdokkaan..Ja siltikin..onko mun vain parempi olla yksin..pitää ystävät lähellä ja elää heidän avullaan..hymyillä vaikka oikeasti pahaolo ahdistaa sisällä..hymyillä siksi kun muutkin hymyilevät..nauraa,nauraa vaikka kyyneleet pyrkisivät ulos..piilottaa se pahaolo..piilottaa koko totuus..