Arvovaltainen isäntä Pekko ja hänen avovaimonsa Martti ovat poistuneet jukolan hovista, ja Iidas Juutikainen on jäänyt siivoamaan elämäänsä. Elokuvan seuraavassa kohtauksessa on takaa-ajo, sivulta-ajo ja edestä ajo, jäljelle jää vain iron keesi eli ns. viikingin tukka. Siihen asti kunnes Iidaksen elämästä saadaan painokelpoista, suoritetaan kasvojen kuorinta teräsharjalla perinteisen ajo-ohjeen mukaan. Nuori mies jaksaisi ripustaa vielä pyykit seisomaan, vanhat ymmärtävät istua märkien pyykkien päälle. Sekä nuori että mies ovat vanhoja, ja loput puusta.
Miksi tarinani kertoo Iidas Juutikaisen pesuohjelmista. Siksi koska normaali-ihminen kuorii hampaansa Omo Taedilla eikä kuormita yhteiskunnan hampaita näkkileivän syömisessä, minä taas en pidä näkkileivistä mutta satun pitämään Omo Taedista. Pienenä enkä keskikokoisena enkä isonakaan saanut syödä saippuaa vaikka olen yrittänyt parhaani mukaan kiroilla hississä.
Ekshalaatio onnistuu, mutta saippuakuplien puhaltaminen sisäänhengityksen aikana onkin jo haastavampaa. Nenän kautta kyseeseen tulee ns. aivopesu ja suun kautta ns. sinetöinti eli viimeinen voitelu.
Harjoiteltava on jotta ihmisiä syntyy, ja sen jälkeenkin ei ole.
Lyyrisenä preferenssinä mainittakoon vielä "Kalle Kustaa Korkki, kusi tuli suusta". Homma toimii kuin junaleikki vessassa!!!