Kauas se vie
tuo ruusuinen tie,
joka yhdessä maahan muurattiin.
Teimme tien päähän
talon niin sievän,
joka yhdessa yössä maalattiin.
Johon yritin tehdä kotini.
Anna Mun Mennä,
Anna Mun Mennä.
Mä Oven Avaan,
En Henkeä Saa.
Anna Mun Mennä,
Anna Mun Mennä.
En Tänne Kuulukkaan,
Mun Koti Ei Oo Täällä,
Mun Koti Ei Oo Täällä.
Ymmärrän jos
en anteeksi saa,
Mutten tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie,
ei kauemmas vie.
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.
Anna Mun Mennä,
Anna Mun Mennä.
Mä Oven Avaan,
En Henkeä Saa.
Anna Mun Mennä,
Anna Mun Mennä.
En Tänne Kuulukkaan,
Mun Koti Ei Oo Täällä,
Mun Koti Ei Oo Täällä.
Mun Koti Ei Oo Täällä,
Mun Koti Ei Oo Täällä.
Kadun mä ehkä tätä joku päivä.
Tien varresta itseni löydän.
Kadun mä varmaan joku kaunis pilveetön päivä,
mut Kulta mun täytyy vaan mennä.
Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä.
Anna Mun Mennä,
Anna Mun Mennä.
Mä Oven Avaan,
En Henkeä Saa.
Anna Mun Mennä,
Anna Mun Mennä.
En Tänne Kuulukkaan,
Mun Koti Ei Oo Täällä,
Mun Koti Ei Oo Täällä...