ollaan kaikki ihan sekasin. sekasin niin kuin käkikellon käki joka kukkuu aina vartin välein.
--
tulisitko kanssani pihalle ja joisitko kanssani
kuumaa mustaa teetä
johon sekoitin hieman karvasmantelin tuoksuista myrkkyä?
leikkisitkö sen jälkeen hiekkalaatikolla
kanssani, hiekassa joka kuhisee
kuin hiekka Saharan hiekkamyrskyissä?
jaksaisitko sen jälkeen syödä vielä jäätelöä,
johon vuodatin omat kyyneleeni ja tunteeni?
kaatuessasi, luuletko minun ottavan sinut kiinni,
vaikka omat käteni ovat täynnä raapimisjälkiä?
tuntiessasi kylmyyden, oletatko vielä
minun laittavan päällesi lämpimän peiton
joka karkoittaa kaiken kylmyyden?
silmiesi sumentuessa, haparoitko vielä,
uskotko enää etten minä tee mitään pahaa?
--
emme kertoneet tytölle sateenkaarista,
emme kertoneet pojalle taivaan tähdistä,
emme kertoneet kauniille suruista syvistä,
emmekä kertoneet rumalle kauneuden synnystä.
--
girl with bright eyes looking upwards,
at the cold concrete ceiling,
trying to get the rainbows to come back to her.
--
joskus asiat riistäytyvät käsistä
ja itkemme aamuun saakka,
roikkuen kiinni viimeisessä toivon rippeessä,
toivoen, että joku nostaisi vielä ylös
ja auttaisi jatkamaan.