IRC-Galleria

Ei makua jonka elävä maistaa
Ei tuskaa jota elävä tuntee
Syöpäläiset ihollani
Ryömivät pois kuten nahkani

Kuten maan muta ja multa
Kieleni suussasi välkehtii
Kienaten madot ryömivät sisääsi
Häiritsevällä väkivallan vääryydellä

Suutele rummista – Sappinesteistä ja kylmää
Suutele ruumista – Elämästä karkotettua
Suutele ruumista – Sappinesteistä ja kylmää
Suutele ruumista – Tunteista irrotettua

Synti olen ollut ja
Jumalanpilkaksi olen tullut
Tunne sanoinkuvaamaton
Kuten helvetit joista olen tullut

Syvimmässä kuiluista;
Pimeimmässä onkaloista
Kasvavat mustimmat kukat
Tuhon ja ihmisvihan

Ei enää mitään jäljellä
Ei mitään minulle täällä

Kylmimmässä maailmoista
Mustimmassa sydämmista
Kasvaa uusi, syvempi suru
Uuddenlainen melankolia

Kieppuvat usvat nielaisevat minut
Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani
Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun
Kutsuvat mukaansa
Kuoleman valtakuntaan

En tunne kaipunta, en katumusta
En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa
Olen yläpuollella kiuun ja pelon
Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa

Kaaoksesta kaaokseen
Uusi järjestys nousee tuhkasta
Uusi maailma, uusi jumala
Kuningas saatana!

Näinä vuoden harmaina hetkinä
tunnen oloni entiseksi,
kuin joskus mielessäni takaa vuosien,
takaa tuhannen syksyn ja talven.

Ja yhä sama lohduton
talvitaivas on ylläni.
Yhä tunnen hengityksen,
vanhan metsän havinan.

Ihmislihan syövereissä
kytee ikuinen ahdistus,
ja missä en ole yksin,
missä hengittää ihminen
on kaikki saastunut,
kaikki palanut
Jumalan rakkaudesta
ainoaan äpäräpoikaansa.

Kylmä talventuuli hyytää
veren kristittyjen suonissa,
ja pelko jäytää syvemmällä
ihmislihan suojissa.

Ja pian on hautajaisyö,
vanhan ja verisen tavan noituma.
Niin hekin saavat tietää,
tuntea muistoni julman loiston.

huomenna lutakkoo ja ylihuomenna (Y)

väkivalta toimii ainakin patterin kanssa \o/

voi että ku naapuri osaa laulaa vai oliko se sittenkin kiimanen kissa

jumalauta ku termostaatin tuo kyrvännuppi päätti hajota käsii ja ei tässä muuta ku paistuu

oon niin muslimi että pidän huivia hiuksia pestessäkin

Nyt varjot kiittää
Tätä et voi siittää
On kuin hirsipuulintu
Sen siivet ovat leikanneet
Kuinka tahtoisit tappaa
Et vain löydä hautaa
Jonne itsesi laskisit

Kuinka vihaatkaan maailmaa
Tätä pelkoa ei saa sammumaan
Pelkäät sanoa hyvästi
Pelkäät ikuisesti

Missä totuus palaa
Sienen lailla kasvaa
Pimeys mieltäsi halaa
Saattaen yön rantaan
Hukut sakeaan liemeen
Elämä kaatuu viereen
Etkä löydä hautaa
Jonne sen laskisit