Tässä Krisse Salmisen loistava näkemys aiheesta:
Mulla on aina ollu ihan älyttömästi ystäviä. En muista missä
tapasin ne ihan ensimmäiset mut varmaan ehkä syntymän jälkeen pian.
Ystävät on mulle tärkeitä kun niille voi avautua elämästä ja ne
jaksaa kuunnella mua.
Mä en jaksa kuunnella IHAN kaikkia mun ystäviä kerta
joillakin on tosi tylsät jutut ja huono ulosanti.
Ystävien kanssa on ihanaa pitää bileitä ja välillä haukkua niitä
ystäviä ketkä ei päässeet paikalle tai on muuten vaan ärsyttäviä.
Ärsyttäviäkin ystäviä tietenkin tarvii. Jos kaikki ystävät olis ihan
mielettömän täydellisiä niin vois helposti tulla kateuden ilmapiiri.
Kaikilla ihmisillä pitäis olla sekä miehiä että naisia ystävinä,
sillä joku saunailtakin voi olla tosi erilainen ihan miesporukassa, oon
kokeillu.
Miehet on usein myös ystävinä reilumpia sillä ne harvoin
kadehtii sun kuteita tai uumaa.
Jos mies ei kolahda romanttisessa mielessä ni kandee ottaa se ihan
ystäväks... sillä saattaa olla meinaa ihanannäkösiä kavereita!
Suosittelen ystävyyttä myös vanhempien ihmisten kanssa sillä ne
tajuaa täst elämästä paljon ja voi kertoa ihan mielettömiä tarinoita jostain
dinosauruksista ja muista entisajan asioista.
Ystävyys on maailman hienoin keksintö ja toivon että kaikki ihmiset
löytäis uusia ystäviä koko ajan ja paljon.
Ps. Jos sun kännykkä soi ihan koko ajan ni mieti onks sulla liikaa
ystäviä vai ootko jakanu sun numeroa baarissa.