ystävälle tuli keskenmeno =( ja minä odotan lasta jota en halua enää...koko raskauden ajan ollut niin henkisesti raastavaa aikaa etten uskalla ajatellakkaan mitä se on tähän lapseen vaikuttanut...
isälle on ihan sama miten minulla ja lapsella menee.muutti keravalle takaisin ja käy täällä silloin kun huvittaa!!olisipa tämä raskaus mennyt kesken ='(
tunteet heittelee laidasta laitaa ja tupakkaa menee.. olen toivonut tyttöä aina mutta sekään ei nyt tunnu auttavan vaikka tyttö tulee..
en halua mennä enää vauvalle vaatteita tai mitään muutakaan katsomaan kun siellä on pariskunnat hymy huulilla,toisiaan halaillen ja pussaten ostelemassa pienokaiselle vaatteita!!
olen miettinyt miksi sain kaksi vammaista lasta ja nyt vielä tämä..
en kestä jos tästäkin tulee vammainen!!!!!!!!!!!!!
olen jopa miettinyt että annan tämän pois mutta ei minusta ole sellaiseen..
sitten vasta kun joudun mielisaraalaan ja pinna kärähtää lopullisesti lapset joutuu isilleen..
kun asuimme yhdessä kuuntelin jatkuvalla syötöllä miten farid ei hyväksy häntä ja miten huono niiden isä on hoitamaan heitä!!sanoin että annan pojat kohta isälleen niin että m on hyvä olla!vastaus oli juu anna vaan niin saa sekin maksella hoitamatta jättämisiään takaisin =(
jos kirjoittaisin kaiken paskan mitä on sattunut ja sanottu niin kone varmaan menisi jumiin =/
jos jätän nyt vuodatuksen tähän ja jatkuu ensi numerossa =p