IRC-Galleria

Mä kuvittelin, että asiat menis parempaan puhumalla. Turhaan kuvittelin, tuntuu kun seinät kaatuisi päälle ja haaveet menisi kauemmas ja kauemmas toteutumisesta. Ensi kerralla pidän suuni kiinni, koska kaikki meni päin persettä kun sen avasin ja puhuin tunteistani. Ei voi olla elämä näin rankkaa ja vaikeaa, vai voiko muka? Onko tämä rangaistus jostain mitä en tietääkseni ole tehnyt? En tiedä mitä tekisin.. Puhuisinko lisää vai pysyisinkö hiljaa ja olisin kuin asiat olisivat parantuneet eikä huonontuneet, en tiedä, sitä ei tiedä kukaan.. Aika näyttää ja kertoo, siispä pysyn ainakin hetken tekemättä mitään.