IRC-Galleria

Perjantaina noin puoli seitsemältä eräs jännä poika ilmoitti olemassaolostaan. Juttelimme messengerissä niitä näitä, ja myöhemmin illalla huomasin ruudulla puhelinnumeron. Poika ei kuulemma tahtonut kadottaa mua. Kirjoitin jossakin vaiheessa iltaa pienen viestin, ja kohta sain viestejä ja soiton takaisin.

"Olen pelaamassa biljardia sun naapurissa, tule näkemään mua kun mä menen röökille!" Ei. Ei. Ei. Kyllä kai sitten. Hieman ripsiväriä, pipo päähän ja menoksi. Näimme pakkasessa, kättelimme lapaset kädessä ja lopulta istuimme meidän talon hämärässä rappukäytävässä juttelemassa. Sain halauksen. Ja toisenkin. Ja viidennen. Oli kivaa. Tykkäsin pojasta. :)

Saatoin pojan takaisin sen kavereiden luo, ja kävelin muutaman korttelinvälin kotiin. Sovimme, että menemme lauantain syömään yhdessä. Kun tulin kotiin, olin sillä aikaa saanut pojalta viestin, että olenhan päässyt turvallisesti kotiin. Suloista. :)

Heräsin yöllä siihen, että puhelin soi. Heräsin toisenkin kerran. Ja vielä kolmannen. Mitä vittua? Miksi olet niin epävarma itsestäsi, miksi epäilet etten tahtoisi enää nähdä? Ja miksi olet niin sekaisin?

Lauantaina sain selityksiä ja anteeksipyynnön siitä, miksi emme menneetkään lounastamaan.

Sunnuntaina sain selityksiä siitä, miksi emme menneetkään teelle.


Minua ei kiinnosta enää. Huomaan, etteivät annetut lupaukset merkitse sinulle mitään. Näkemiin, suloinen poika.