Näitä iltoja
Kun asuntoni on tyhjä, väritön
ja kello tikittää kuin särky, kuluttaa hetkiä
minä vihaan
Sillä öisin
kun viisarit kertovat neljän
kaupunki on vaiti
ja valo alkaa hiljaa pyrkiä esiin taivaan nurkista
minä huomaan olevani tätä huonetta tyhjempi,
olevani yksin
Enkä tänäkään yönä mitään niin tahtoisi
kuin väristä lähelläsi
hentona,
hentona
sudenkorennon siipinä tuulessa
tuulen kuiskauksena ruohikossa
Ja tietää että olen sinulle mitä vaan
jotakin
kaikki
niinkuin sinä olet minulle maailma ja enemmän.