IRC-Galleria

Tänä kesänä piti kerrankin viettää aikaa lasten kanssa, oli suunniteltu Nikin kanssa käyntiä Puolassa Gdanskissa, Varsovassa ja käydä katsomassa Ausswitch. Siitä oli puhuttu paljon ja nyt tuon Saudi-vuoden jälkeen olisi ollut mahdollisuus toteuttaa tuo matka ja pitää ihan palkatonta lomaa. Nyt kesä on mennyt, eikä siitä jäänyt muuta kuin iso ikävä. Nyt pakkailen tavaroita, omia ja Nikin, joka ikisestä vaatteesta tulee jotain mieleen ja niissä on Nikin tuoksu. Nikin asunnosta pitäisi kai luopua, mutta pidän nyt vielä ainakin kuukauden, kunhan löydän varman asunnon Helsingistä. Nyt asun ensi kuun vain opiskelija-asunnossa. jossa vain yksi oma huone ja tulen vapaa-päiviksi tänne. Nyt oikeesti on ilo irti elämästä, ei ollenkaan sellaista ilon tunnetta missään, vain ikävä ja raskas olo, kun pinnistelee koko ajan itkua vastaa, muistot tulvii joka paikasta, pitäisi osata luovuttaa. Mutta huomenna mennään häihin ja ne on iloiset juhlat:-))

Viime talvena varasin liput meille Brucen konserttiin, että olis joku yhteinen tapahtuma tänäkin kesänä. No, Nina ei ollu halukas lähtemään, joten ostettiin liput Viville, Nikille ja mulle. Viime kesän olin saudeissa, joten yhteisiä kesäjuttuja ei ollu, edelliskesänä oltiin Nikin kaa Metallican keikalla Tallinnassa ja se oli mahtava, mentiin silloin laivalla ja oltiin pikkuhotellissa yötä.
Mä olen itse tykännyt Brucesta aina, Vivi ja Niki kai ei niin faneja ollu, mutta tärkeinetä oli tuo yhteinen kokemus ja Viviä jäi muistaakseni harmittamaan kun ei ollu Brucen keikalla 2003, kun oltiin edellisen kerran, silloin lasten isän kanssa.
Keikkkaa sitten odoteltiin ja minun kotiin pääsyä Saudeista, mun piti tulla jo toukokuun lopulla, mutta sitten en päässykään niin aikaisin ja tulo olis siirtynyt heinäkuun alkuun. Jossain vaiheessa jo pelkäsin etten pääse lähtemään ajoissa keikkaa ajatellen. Sitten 10.6. tapahtui tuo onnettomuus ja Niki menehtyi. Pääsin lähtemään 11.6. Tabukista ja olin Suomessa 12.6. Tytöt ja Henkka oli vastassa, ja Henkan isä. Lähes neljä viikkoa meni kuin sumussa, hautajaisia ja kaikkia asioita järjestellessä. Lähdettiin sitten kuitenkin konserttiin, kun liput oli hankittu, Henkka lähti Nikin tilalle. Konsertti oli kyllä hyvä, mutta ei siitä osannut sillä lailla nauttia ja välillä tuntui ihan kamalalle, kun ikävä yllätti, kun kuvitteli mitä Niki tekisi ja sanoisi, sillä kun oli aina sana hallussa. Kyllä vaan on tyhjä olo. But long live Bruce Springsteen, you are the boss!

Niinpä! Kohta vuosi mennyt Saudeissa, jollain lailla tykkään tästä paikasta ihan kamalasti, mutta toisaalta taas haluan pois. No joka tapauksessa en jatka nykyista sopimusta, tulen kesäksi suomeen ja teen sitten tänne tai johonkin muualle uuden sopimuksen, mikä on maa, sitä en vielä varmaksi tiedä. Joka tapauksessa mulla on maailman ihanimmat lapset ja se on parasta. Nyt kuuntelen Chisun "Mun koti ei oo täällä", ja mietin, että näinkö se on. Rammsteinin Mutter on noussut myös listalla top 2:ksi.

Ahistaa, ahistaa, ahistaa!Tänään yksi niistä päivistä, joita en tahtoisi olevankaan, mikään ei kiinnosta ja kaikki tuntuu tylsälle! Mihinkään ei voi tarttua, mitään ei saa aikaiseksi, kukaan ei välitä, itsesääli valtaa ja hukkuisin mieluummin uneen kuin lähtisin minnekään, mutta pakko lähteä, ei jaksa olla vaan! Huomenna varmaan tuntuu paremmalta:-)))