6 - klo 22.50. Sain melkeen juostan sen ajokin kiinni kun päätin viisaana että tsekkaan eka ne ajat ja haen sitte vasta takin hesestä. Onneks se lopulta tajus pysähtyä, vähän pysäkin jälkeen muodollisesti. Päätin sitten törmätä oveen ku luulin, että se kuski avaa ne molemmat puolet, mutta ei, vaan oikeen. Kuski katteli jo vihasesti ja tajusin sitte, että pitäis varmaan maksaakki. Kaivelin sitä lompakkoa vähän aikaa kunnes käteen sattui jotain ja ojensin sen kuskille, puol sekuntia ennen ku tajusin, että mitä vittua yritän maksaa Saaran puolisyödyllä koulukuvalla!? Tiukkasilmästä kuljettajaa se ei oikeen tainnu huvittaa ja kun sitte löysin sen puolikkaan 'oppilaan matkalipun' lompakosta en ees uskaltanu kysyä kelpaako se semmosena vaan suunnilleen juoksin bussin perälle, jossa pelottavat punkkaritytöt ketjuissaan ja keeseissään naureskeli mulle. Ku vihdoin pääsin koululle asti kusin hommat klassisen yleisesti ja luulin olevani kolmosessa. Punkkaritytöt tais huomata kun vilkuilin vittuuntuneena kotiin päin kun bussi vilkuttaa oikeelle kastellinhäkillä. Sain sitten rennot puol kilometriä lisämatkaa, joka taittui ihan mukavasti tiettyyn pisteeseen saakka. Kävelin vastaan tulevien autojen kaistalla (en tiiä miks), aika kauan, siihen asti ku sieltä tuli auto. Päätin sitte vaa vaihtaa toiselle kaistalle ja katoin että miks vitussa se auto hidastaa, kunnes huomaan siniset kyljet ja poliisi-maalaukset. Ai moro, Pitkästä aikaa! Sitten kuuluu se helvetin vittumaisen asiallinen helsinginmurteinen ääni megafonista: Nouse nyt saatana sinne kävelykadulle vai pitääkö poimia mukaan laitokselle. Vieressä oli hanki ainakin polven korkeudelle ja ajattelin viivytellä seuraavalle polulle asti, mutta ne alko vinguttaa vielä niitä saatanan sireenejä ja jouduin sitten kasteleen housut. Kannatti mennä sinne autotielle? Loppumatkan kotiin kuuntelin vetisten sukkien lotinaa kengänpohjia vasten. Yritin kuunnella soitinta, mutta loppu patterit. Ehdin yhen biisin kuulla; Absoluuttinen Nollapiste - Kotiinpaluu, jotenkin. Aika osuvaa?