jäähallin kasvatti tää pikku tyttö,
pari viikkoo aikaa ku sielt muutti pois vaan,
ei uus koti pysty muistoi poistaa,
se vaan vahvistaa ku ne mieles loistaa,
niist saa hymyn huuleen pimein iltoin,
muistot, ne on ku veitsen viiltoi,
pienet jäljet tuo kaikki muistot menneest,
niinku viime kesäst siit ajast letkeest,
mut syksy tuli ja arkeen paluu,
kyynel mun poskee pitkin alas valuu.
miks menin tekee sen miks lähdin pois.
vaikken haluu niin nää ajat tulee muuttuu,
ei menneisyyteen pysty juuttuu.
Muistojen silta, kanssasi kuljen, tahdo en unohtaa,
äänetön ilta, silmäni suljen, takas en kuljekkaan.
ku edessäni viiltää aikaa ja muistot.
Siis mun pitää vaan muistaa mun pitää vaan oppii,
että elämä on peli johon tartten pelinoppii,
vaikka aikaa on vähä ja peli on pitkä,
mua ei tuu pysäyttää murheet eikä mitkää,
murheethan vaa vahvistaa mieltä,
murheet valasee vaa mulle sitä tietä,
mitä pitkin tuun kulkee ja matkaa tulee lisää.
Mä kyllä jaksan vaikka tulee menetyksii,
kuhan vaa uskon etten tuu olee yksin,
jokasel on aina joku lähel turvana.
se palauttaa mieleen niit unohdettui hetkii.
Muistojen silta, kanssasi kuljen, tahdo en unohtaa,
äänetön ilta, silmäni suljen, takas en kuljekkaan,
Muistojen silta, kanssasi kuljen, tahdo en unohtaa,
äänetön ilta, silmäni suljen, takas en kuljekkaan.