Oli ja eleli kerran eräällä perä seinäjokelaisella maatilalla kissa ja hevonen, jotka olivat hyviä ystäviä. Päivästä toiseen he leikkivät yhdessä, kunnes erään kerran hevonen tipahti suonsilmäkkeeseen ja alkoi vajota. Kauhuissaan hevonen huusi kissalle, jotta tämä menisi hakemaan tilan isännän apuun. Kissa lähti juoksemaan kohti päärakennusta, ja etsi isäntää joka puolelta,mutta turhaan. Tämä kun oli lähtenyt traktorilla käymään kylällä. Kissan valtasi paniikki, kunnes hän huomasi isännän uuden ja kiiltävän BMW:n. Kissa haki avaimet, hyppäsi autoon ja hurautti tuhatta ja sataa hevosen luo. Sidottuaan hinausköyden kiinni takapuskuriin, se heitti toisen pään hevoselle, joka tarttui siihen lujasti. Bemari käyntiin, ykköstä silmään ja pikku hiljaa hevonen pääsi kuin pääsikin ylös suosta. Ja niin hevosesta ja kissasta tuli oikein sydänystävät! Pari viikkoa sen jälkeen, leikin tiimellyksessä yhtäkkiä kissa tipahti mutakuoppaan, jäi kiinni ja alkoi vajota. Kissa huusi 'apua hevonen, pelasta minut!' Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle,asteli kuopan päälle ja kehotti kissaa tarttumaan 'siihen' mikä roikkui jalkojen välissä. Kissa teki työtä käskettyä ja hevonen nosti kissan ylös kuopasta.
Tarinan opetus: Kun on varustus kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen misuja kyytiin.
jepjep
Tarinan opetus: Kun on varustus kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen misuja kyytiin.
jepjep