IRC-Galleria

nenni sanoo:
moi oon takatukka ja katon vähän telkkaria.
Arska sanoo:
ja SUPstral kanavalta tulee : enni suihkussa
Arska sanoo:
jakso 2: enni kylällä
Arska sanoo:
jakso 3: enni jälleen kylällä
Arska sanoo:
4 : enni kimin kanssa
nenni sanoo:
ootko kattonu jo kaikki?
Arska sanoo:
ne ei oo vielä kaikki tullu
Arska sanoo:
5: enni asuu kylällä
Arska sanoo:
6: enni ja veksi mobiili
nenni sanoo:
nyt tiiän miks katot niin paljon telkkaria.
Arska sanoo:
oot mun suosikki ohjelma
nenni sanoo:
kiitos
Arska sanoo:
ole hyvä
Arska sanoo:
mun seinällä on iso kuva sinusta

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
Ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
Siitä kysymys elämässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
Ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
Niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
Vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
Osan jopa omasta suustani

En ota koskaan kuin yhden paukun.
Sen jälkeen olen kuin toinen nainen,
ja se toinen nainen ottaa loput.

Mut ylös alas matka jatkuu,
puren huulta yhtee,
koska tää paska sattuu.

onnellinen se joka rakastaa,
onnellisempi se joka rakkautta saa,
onnellisin se joka saa rakkautta siltä ketä rakastaa

vieläkö miina muistat nämä?

ALKAA:

"en ollut käymässä 10:een vuoteen
tallilla koska pelkäsin että
Pöllöllä olisi ollut huono päivä.
Menin 30 kuormaauton
kanssa tallille joissa oli
kauraa Pöllö sai syödä ne heti!
Heti kun Pöllö oli syönyt
kaurat se oli paisunut
ja sopiva lähtemään este kisoihin.
Se laitettiin kuljetuskoppiin ja
kun kisa paikalla oltiin avattiin
luukku ja tuli kauhea
suklaa hyökyaalto.. onneksi
otin uimarenkaan mukaan
kun en osannut uida. Pöllölllä
näkyi kylkiluut ja kaikki
valkoiset hevoset olivat
ulkona ruskeita samoin
ratsastajat. laitoin satulan
mutta ups! unohdin sen
kuljetuskoppiin narulla että
siitä tuli ruskea! laitoin
sen Pöllölle ja menin selkään
näin nälkäisiä lapsia ja sanoin
haluutteko suklaata!? Lapset
innoissan halusivat! Ja tulivat
Pöllön luokse. Vedin Pöllön
hännästä ja suklaata
tuli! Lapset kysyivät Myydäänkö
tätä Fazeri tehtailla sanoin
ei se on Pöllön erikoista!
oli meidän vuoromme
Menin käynnissä esteitten
läpi ja koko katsomo roikkui
(tulivat kontalleen) jonossa
syömässä Pöllön erikoista!
Jippii! Me voitettiin
Kiitos Pöllön takapuolen
ruskean suklaan! Lähettiin
kotiin kotona kun
avasin luukun niin
IIK! Pöllö makasi siellä
kuolleena! Mutta onneksi olin
käynyt ensiapukurssin.
Tarvittiin vain ilmapallon
puhallin! Pöllö heräsi kun
puhalsin suklaa reikään
Ja siitä tuli iiiso pallo
voin ratsastaa sillä
Avaruuteen! hyppäsin kyytiin
ja juuri avaruudessa poks!
suklaata jäi leijjumaan
Pöllön perään taas
maan päällä vein sen
talliin ja taas alkoi
se hännänjahtaus ja
karsinoitten seinien läpi
ramppaus! sanoin pöllölle!
"hyvä pöllö hyvä"
sitten se alkoi puhumaan
minä olen suuri taikuri
ja nyt minä suuri Pöllö
taijon suklaata takapuolesta
tsadaam! hyvä hyvä hyvä
Pöllö meni sitten nukkumaan

Pöllön tarinat taas seuraavalla kerralla!!!!"

vähän kling kling miina osaa!

pienenä varmaan söit jotain käpyjä että tunsit ittes erilaiseks .

Hymyillen me valehdellaan
sun silmät ja korvat paskaa täyteen. Me vihataan
itteämme. Me jumaloidaan itteämme. Me ollaan liian
laihoja ja liian lihavia, me ollaan sairaita ja mielipuolia,
kuolleita. Me ei olla mitään.

Me halutaan vaan, että meidät huomataan,
nostetaan kultakorokkeelle ja kumarretaan syvään.
Koska me ollaan ihania: kauniita, lahjakkaita, luokan
parhaita, ihania ikuisia kilttejä tyttöjä ja kympin
oppilaita, koska me kontrolloidaan kaikki sataprosenttisesti,
koska meidän ruumis - meidän kaikkien yhteinen
kuolemanvalkoinen luurankoruumis - ei enää hallitse
meitä, me ei haluta mitään, me ei tarvita mitään, ei
ruokaa, ei juomaa, ei seksiä, ei unta, ei rakkautta, ei
ketään, ei mitään, ei koskaan. Meitä ei voi koskettaa,
meitä ei saa kiinni, me ollaan kaiken yläpuolella.

Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä
jää odottaan,
koska hetken voi kadottaa