Mä kuolen joka aamu kun juon kanssas kahvia
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistan, yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta