Koskaan ei sais ystäviään hävetä,
mut mä luulen että sä oot mulle enemmän,
ollaan tunnettu niin kauan ku pystyn muistaa,
riidellään niin ku sisarukset ja aina jossain vaihees sovitaan,
sä takerrut ehkä liikaa pikku seikkoihin ja ulkonäkö asioihin,
se on piirre sus mikä ei tee kehenkään vaikutusta,
koska kyl sustaki löytyy sanottavaa,
paljonki,
sun mieles muuttuu päivässä tai jopa paris tunnis,
mä en ymmärrä sä sanot et mä teen asiat niin oikein kui mahdollist sun kohdal,
mut silti joku tekee ne paremmin se on vaikeeta kuultavaa,
mut mä en voi sua pakkottaa tekemään itestänitärkeintä sulle,
joo mä tiedän et sä et oo viel mikää iso,
mut välil sun jutut menee oikeesti niin yli,
vaikket oo iso nii se ei tarkota et pitää olla lapsellinen,
joo on se välil ymmärrettävää,
mut sä teet sitä koko ajan,
tiiän kyl et sä aattelet nyt et mä oon täys kusipää,
mut haluun sun tietävän mitä mä susta ajattelen,
oot silti mulle tärkee,
susta en luovu koskaan..