Joo mä tiedän, mitä tunnen, mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään, että joskus peilistä katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda. Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan, kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.