IRC-Galleria

Herran jumala, kello on puol 8 sunnuntai aamuna ja kukkaan ei oo hereillä!!

Miksi?

Lue loppuun saakka


On perjantai-ilta, ajat autoa..


(SINÄ OLET KUSKINA!!!)

Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.


Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.


No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu
kuski
törmää teihin takaapäin!


Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste
töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle
tien
viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule
muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...
hiljaisuut


Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja
suurissa kivuissa
ettet pysty edes puhumaan.


Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat
ikuisuudelta.


Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin
helpottunut.


Makaat siinä, vieläkin autossa,


ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja
ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.


Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja
nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...


Sinä olet yksin!!
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.


Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle
tapahtuu..?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?


He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.


Et koskaan enää näe heitä.


Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.


Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?


Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?


Ajattele sitä..


Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.


Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..


Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?


Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.


Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille
heille kuinka heitä rakastit?


Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi
viimeisen
kerran,
että rakastit heitä?


Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi
viimeisen kerran?


Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon
pidit
hänestä?


Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?


Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?


Sinulla yhä on.


Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!


JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi
viimeisesi.


Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.

Kerro jokaiselle että
välität.

No ei oo vielä se hellu vastaan kävelly...

Hommatkaa mulle hellu helluntaiksi.

Tajusin tänää, että on mahtava taito/kyky tämä tunneäly ja se, että osaa lukea ihmisiä...
Eli edelliseen kommenttiini voisin lisätä, että en annakkaan olla, tyystin.
Nyt vain osaan erottaa ne hyvät päivät, ja ne huonot päivät, jolloin annan olla.
Tämän valaistumiseni ansiosta minunkaan ei tarvitse kokea enää läheskään niin paljoa huonoja päiviä ja voin olla huoletta iloinen!

:)

Ei kun siis tunneälyä etsimään ja kehittämään..


Ninnu kiittää

Annan olla, ainakin hetken...

Miksi kaikki pariutuu aina kesällä tai keväällä, ku eikö ois loogisempaa pokata joku talvella nii olis patteri?

Silmät on sielun peili.

Että siinä taas ajateltavaa niille no lifeille jotka iha oikeesti lukee näitä meikän sekoiluja.

P.S. Rakas päiväkirja, sinivalaalla on viis metrinen peenis

Että siinä vähän lisää pohdiskeltavaa

Nyt mulla tuli mieleen et voisin oikeesti alkaa kolumnistiksi ku tykkään kirjoitella tännekin niin paljon omia ajatuksiani..

Siinä on vaan se et mun pitäis pikkusen hommata lisää verbaalia lahjakkuutta et voisin ulos antaa kaikki ajatukseni juuri sellaisina kuin ne itse näen, koska tekstini voi olla hiukan epäselvää pakattujen virkkeiden takia..

Toinen ongelma löytyy siitä, kielioppi ei ole täysin kohdillaan.

Kolmas asia on se, että tekstieni pituus ja sisältö voi toistaiseksi olla hiukan kyseenalainen ja tyhjä..

Ehkäpä tätäkin täytyy vielä hiven harkita lisää..ja vittu eihän näitä kyllä kukkaan ees lue, että sama kirjotella vaan ihan omaksi iloksi :DD

Pohdiskeluja (osa nro jtn)

Edelleenkin mietin sitä, että miksei elämä voisi olla selkeämpää..
Vai onko se vain niin että minä ajattelen naisenlogiikalla kaiken niin monimutkaisesti, että loppujen lopuksi olen aina itse ihan pihalla kaikesta?

Yksinkertaisuus kunniaan!

Suoruus kunniaan!