IRC-Galleria

juu tälläne viikoloppu täl kertaa...

Pimeet raivokohtaukset ja sekopäiset yhtäkkiä syntyvät ajatukset. Ajatelkaa tai jättäkää omaan arvoon.. niit tulee aina välil

Kiitti krista perjantaist ja lauantai aamun letuist ::D<3 lauantain oli kyl kivaa! kiitti Ina ja oli kiva tutustuu Hannaan Nasuun ja Asriniin :)<3 hauska kävely matka Inalle<3

Jää vaatteet eteiseen
korvarengas puuttuu
kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
arvet toisten öiden

eikä ees tunnu kauheen pahalt

Noni viimenen tupakkani syttyi 17.20. Tämän jälkeen en ole koskenut tupakkatuotteisiin mutta himoinnut niitä suuresti mielessän. Sekoan. Se on loppu nyt! Ehk uutenvuoten vois vähä maistelle mut ei selvinpäin paiitsi koeviikon lähettyvillä koska se on stressaavaa aikaa (: Ja mul o tylsää koska oon faijalla...

kissing u goodbye</3

(Lue tämä kertomus kokonaa. Tärkein on kuitenkin viimeinen lause.)


Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität, ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..<3