IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=pZDT9rW7kPc <xD>

"Olet niin epämääräinen
Sä osaat piilottaa juuri sen
minkä eniten tahtoisin
tietää vaikka se sattuiskin

Oletkohan sä onnellinen?
Vai tavan vuoksiko hymyillen
sanot asioiden olevan
hyvin ainakin sun puolelta

Jos sä teet sen vaan siks ettei tarvis kohdata
tilannetta suoraan niin se on todella syvältä

Tuntee molemmat sen nahoissaan
Turhaa sun on säästää kumpaakaan
Jos ei nyt niin myöhemmin
mut siihen asti tää vaivaa kuitenkin
Liiba-laabaa täydeltä laidalta

Pahat sanat voi torjua
mut ei mitenkään sellaisia
jotka syystä tai toisesta
jäävät aina sanomatta

Mut ne siltikin vaikuttaa
enemmän kuin me uskotaan
Sisäsyntyistä tahtoa
ei voi itseltään piilottaa

Salaisuuksista tällaisissa asioissa
ei perinteisesti seuraa kuin pahaa kaikille

Tuntee molemmat sen nahoissaan
Turhaa sun on säästää kumpaakaan
Jos ei nyt niin myöhemmin
mut siihen asti vaivaa tää kuitenkin
Liiba-laabaa täydeltä laidalta

Turhaa sun on säästää kumpaakaan..."

http://www.youtube.com/watch?v=oOxsNAjeN-A <xD>

Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan !
Nainen: Haluatko että lähden ?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi ? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa !
Nainen: Rakastatko minua ?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina !
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan ?
Mies: En ikinä ! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua ?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen !
Nainen: Löisitkö minua koskaan ?
Mies: Oletko hullu ? Tunnethan sinä minut !
Nainen: Voinko luottaa sinuun ?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..

7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin ! ^^

Luettuasi tämän kopioi tämä päiväkirjaasi ja saat loistavan parisuhteen !

Sain tänään Kalevala Äiti-Lapsi-korun, tietenkin rodoliitti kivellä

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

1.) PYSYT VIREÄNÄ.
Aivosi saavat kaivattua liikuntaa, koska tavarat eivät milloinkaan ole
siellä, minne ne laitoit, vaan haastavasti hyvinkin luovissa piilopaikoissa.
Lehtiroskista ei kannata tyhjentää ennen kuin on ottanut lompakkonsa
sieltä pois. Kenkä on potentiaalinen paikka etsiä kadonneita aurinkolaseja ja
jääkaapin alahyllyltä voit löytää uusimman Kate Bushin levysi.

2.) TAJUNTASI LAAJENEE.
Koskaan aiemmin ei mieleesi olisi tullut katsoa tai puolella korvalla
kuunnella 1457 kertaa samaa elokuvaa tai teeveeohjelmaa, mutta
Muumilaakson tarinoiden kohdalla se ei tuota ongelmia.
Koskee myöskin Teletappeja, voit kuunnella sitä ärsyttävää laulunrenkutustakin
parituhatta kertaa raivostumatta, normaalioloissaa
et suostuisi kuuntelemaan sitä kertaakaan loppuun asti.

3.) OPIT ERIKOISTAITOJA.
Esimerkiksi pizzan tekeminen yhdellä kädellä ei ole pikkuvauvan
vanhemmalle temppu eikä mikään.
Erityisen hienoa on oppia bravuuri, kuinka juusto raastetaan lapsi
sylissä.

4.) OPIT SOSIAALISEKSI.
Sinun ei tarvitse käydä yksin edes vessassa.

5.) SAAT UUDEN SISUSTUKSEN.
Kun ennen keittiösi pöydän alla ei ollut mitään, nykyään siellä on
kolmesta viiteen kiloa erilaisia ruuantähteitä, eikä auta, vaikka
imuroisit kaksi kertaa tunnissa.
Pöytä erittää murusia. Sitä mukaa kun siivoat asuntosi länsisiipeä,
itäsiipi alkaa täyttyä erilaisista traktoreista,kaulahuiveista,
kattiloista, lehdistä, kirjoista ja ylipäätään kaikesta, mitä ei ole
ruuvattu kiinni.

6.) OLET AINA SEN NÄKÖINEN KUIN OLISIT LÄHDÖSSÄ LOMALLE.
Vauvan kanssa tarvitset tunnin kyläreissulle kutakuinkin yhtä paljon
tavaroita kuin normaalille kahden viikon etelänlomalle.
Kylässä käyminen on myös matkana yhtä rasittava.

7.) ELÄMÄ MUUTTUU SEIKKAILUKSI.
On jännää huomata, kuinka tyynesti pystyt suhtautumaan siihen, että
heräät keskellä yötä jalkopäähän piilotetun leikkipaloauton sireenin
ääneen.

8.) OPIT KOMMANDOKSI.
Pystyt toimimaan niin hiljaa ja taitavasti, että onnistut riisumaan
nukkuvan ihmisen ja vaihtamaan hänelle vaipat, pukemaan hanskat,
haalarit, sukat ja kengät sekä siirtämään hänet paikasta A paikkaan
B-ilman, että hän herää.

9.) SAAT EXTREME-ELÄMYKSIÄ HALVALLA.
Base -hyppy ei ole mitään verrattuna siihen, että saat juoda
kokonaisen
kahvikupillisen rauhassa. Et kylläkään saa.

10.) ELÄMÄ TUNTUU PITKÄLTÄ.
Yksinkertaisinkiin asioihin, kuten lähtemiseen, saat helposti menemään
hyvin piiitkän tunnin.

11.) MAAILMA MUUTTUU JÄNNITTÄVÄKSI.
Samastut James Bondiin, sillä sinunkin elinympäristösi on täynnä
kuolemanvaaroja: tuoleja, joille voi kiivetä, legoja ja peukalonpään
kokoisia ruoka-aineita, joihin voi tukehtua sekä ylisummaan kaikkea
mahdollista, mihin ylettyy- ja kaikkeen ylettyy.

12.) KOET ENEMMÄN IHMEITÄ KUIN OPETUSLAPSET.
Kuten että on täysin mahdollista tunkea molemmat jalat tuolin
selkänojapinnojen välistä, vaikka jalka on puolet paksumpi kuin
pinnojen väli; tai ettei ole temppu eikä mikään tunkea nenään herne, vaikka
sierain on niin pieni, ettei sieltä pääse edes räkä valumaan esteettä.

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän,
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää päivän työ,
voi häneltäkin huonosti mennä yö.
Voi ystävä pettää ja huutaa pomo
ja muutenkin olla surkea olo.
Voi raivari tulla ja palaa roppu,
kun aina on niin kamala hoppu.
Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi sattua harmeja aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin
ja isääkin siepata ylen määrin.
Voi päivä mennä niin pipariksi,
että on pantava ranttaliksi

siis...
Koittakaa ottaa lapsenne lukuun,
te kuulutte samaan heimoon ja sukuun.
Ei aina paista ja ole kesä,
eikä kotikaan ole kilttien pesä.
Jos paha päivä on sulla ja mulla,
niin annetaan kiukkujen ulos tulla.
niin aina ei vallitse riita ja kränä,
ja pysytään muutenkin terveempänä!

Vaikka oma juhannus fiilis on ihan tipotiessään

Nyt tais todellisuus iskeä! Meillä on kohta joku ihme tuhisia ja önisiä täällä
Kohtahan on enään laskettuun viikko ja jos yli lasketun menee niin ei ne anna sen mennä yli kuin korkeintaan 2viikkoa!!! Siis maksimissa n.3viikkoa enään ja justhan mä vasta pidin sitä ihanaa raksustestiä ihan järkyttyneenä kädessä ja tarkistin tuhat ja yks kertaa mitä se meinaa!
Miten niin aika menee nopeesti?!?

Voi kääk!